(engl. placebo). Plasebo- eli lumevaikutusta on vaikea määritellä tarkasti. Ehkä monimutkaisen ilmiön tavoittaa parhaiten toteamalla, että plasebovaikutuksella tarkoitetaan hoitoon liittyviä vaikutuksia, jotka johtuvat tuntemattomista tai ei-tarkoitetuista syistä. Sana ”plasebo” juontaa juurensa latinasta ja tarkoittaa ”minä miellytän”.
Lääkkeitä tarkasteltaessa plaseboilmiö voitaisiin määritellä niiksi parantaviksi vaikutuksiksi, joita lääkkeellä ei kemiallisen koostumuksensa vuoksi ole. Toisin sanoen lääke vaikuttaa tehokkaammin kuin sen kemiallinen koostumus antaisi olettaa. Esimerkiksi jos lääke on toiminut tehokkaammin, kun lääkäri on uskonut sen tehokkuuteen ja ilmaissut kantansa potilaalle, voidaan sanoa, että jokin ei-kemiallinen plasebo-tekijä on vaikuttanut paranemiseen.
Vaikka plasebo-tekijä saattaa vaikuttaa yhtä epämääräiseltä kuin parapsykologien psi, kyseessä on täysin erilainen asia. Ensinnäkin plasebo-vaikutukset ovat kokeellisesti, kaksoissokkotutkimuksissakin todennettuja ja toistettuja ilmiöitä, toisin kuin parapsykologiset ilmiöt. Toiseksi plaseboa ei yritetä yhdistää johonkin ongelmalliseen ”henkiseen ulottuvuuteen”, vaan plasebo-vaikutuksia on yritetty jäljittää muun muassa aivojen endorfiini- ja dopamiinituotantoon. Koska plasebo-vaikutus on niin monipuolinen ilmiö, se ei perustune vain yhteen mekanismiin. Keskeistä näyttää kuitenkin olevan potilaan usko hoidon tehokkuuteen.
Mitään plasebolle erityisen altista persoonallisuutta ei olla löydetty. Käytetyllä hoitotavalla voi kuitenkin olla vaikutusta. Esimerkiksi plasebo-pilleri on tehottomampi kuin plasebo-voide, jota potilas itse hieroo kehoonsa. Samoin sairauden laadulla on vaikutusta plasebon onnistumiseen. Plaseboa tutkineiden Edzard Ernstin ja Neil Abbotin mukaan se vaikuttaa parhaiten esimerkiksi kipuun, ahdistukseen, unettomuuteen ja masennukseen. Sillä voidaan vaikuttaa kuitenkin myös objektiivisesti mitattaviin ilmiöihin kuten kolesterolitasoon, kehon lämpotilaan, haavojen parantumiseen, leikkauksen jälkeiseen turvotukseen ja jopa hiustenlähtöön.
Lääkäri Veijo Saanon mukaan ”on hyvin todennäköistä, että lähes kaikki vaihtoehtolääkinnän hoitomenetelmät ovat… plasebohoitoja”. Toisin sanoen paranemiset perustuvat johonkin muuhun tekijään kuin varsinaiseen uskomuslääkinnälliseen hoitoon tai ”lääkkeeseen”.
Saano on kuitenkin todennut, ettei plaseboa tule väheksyä, sillä se vaikuttaa missä tahansa lääkinnällisessä toimenpiteessä. Tutkimuksilla tulee selvittää, mitkä hoidot perustuvat pelkkään plaseboon, ja millä hoidoilla on plasebon ylittävää todellista ja merkittävää vaikutusta.
#1 by Sanna Laine on 29.5.2010 - 23.10
Moi!
Olen lueskellut näitä sun kirjoituksia ja haluaisin kuulla sun mielipiteen homeopatian käytöstä.
Oma suhtautumiseni siihen oli varsin skeptinen, mutta toinen koirani oli viime syksynä ripulilla nelisen kuukautta. Koira laihtui pelkäksi nahaksi luiden päillä, ihan hirveän näköiseksi. Siihen asti koira oli elänyt pelkällä nappulalla (J&V, Acana). Eläinlääkärissä juostiin vähän väliä, otettiin verikokeita, paskanäytteitä ja ties mitä. Mistään ei löytynyt mitään vikaa. Koiran vatsa ei kestänyt mitään: alkuun se söi riisiä, sitten sekään ei enää toiminut. Kaurapuurolla ja kananmunalla mentiin pitkään. Otettiin allergiatesti ja allergioita löytyi (joskin mä suhtaudun hieman skeptisesti osan todenperäisyyteen). Mutta vaikka vältettiin allergisoivia ruoka-aineita, koira ei kestänyt edes teelusikallista lihaa (raakaa eikä kypsytettyä). Heti meni vesiruikulle. Pari nappulaa ja sama homma.
Mä aloin jo totuttaa itseäni ajatukseen, että lopettaa se täytyy. Treeniporukasta tuttu belgikasvattaja ehdotti ns. viimeisenä oljenkortena homeopatiaa ja mä ajattelin, että ei siinä mitään hävittävääkään ole. Eläinlääkärissä kun vain kohauttelivat hartioitaan, että syötä vaikka tota kortisonia jos et muuta keksi. Käytin koiran homeopaatilla, saatiin kaikenlaisia pillereitä ja – simsalabim – jo samana päivänä koira kesti ihan hiukan raakaa lihaa ruuassaan.
Tiedän kyllä, että sen elimistö on varmasti ollut ihan hirveässä kunnossa siinä vaiheessa ja ettei se osittain siksi ole kestänyt mitään. Todella varovainen sen ruokinnassa sai olla vielä monta kuukautta. Nappulaa koira ei edelleenkään kestä yhtään, jo ihan muutamasta varastetusta suolisto ärtyy (karmea limakerros paskan päällä). Nykyään se syö kotiruokaa, 50 lihaa ja 50 puuroa, ja vatsa kestää kaikenlaisia metsän löydöksiä paremmin kuin koskaan nappulalla ruokittuna. Turkki on parantunut älyttömästi, “koiran haju” on kadonnut, jne.
Mun mielestä eläinten kohdalla ei voida puhua placebo-vaikutuksesta. Siksi haluaisin kuulla sun mielipiteen tästä – olen antanut itseni ymmärtää, että sun mielestä homeopatia on täyttä bullshittia. Enkä tivaa tätä väitelläkseni, mua ihan oikeasti kiinnostaa tietää ja oppia uutta. Miksi homeopatia kuitenkin (ainakin joissain tapauksissa) toimii? Eläinlääkäristä ei meidän tapauksessa ollut mitään apua, ruokintaneuvot olivat niin onnettomia, ettei niitä viitsinyt edes kokeilla – “syötä sille vaikka hirvenluita, kun se ei ole niitä ennen saanut.” Koiralle, joka on 4 kuukautta ollut kuralla ja varmasti on suolisto sellaisessa kunnossa, ettei tarvitse enää mitään luunsirpaleita sinne lisä-ärsytykseksi! Tai kortisonia, vähän kuin joka-vaivan-lääkkeeksi, mä en halua pitää sellaista koiraa, joka elääkseen tarvitsee kortisonia. Ja kun tässä tapauksessa pelkästään kotiruualle siirtyminen pitää koiran hyvässä kunnossa – paremmassa mitä se on koskaan ollut!
Joten haluaisitko selittää näkemystäsi homeopatiasta? Oma suhtautumiseni siihen on varsin neutraali, meidän tapauksessa se auttoi, ilmeisesti ei tosiaankaan kaikkien – ja mä olen ihan maalaisjärjellä varustettu ihminen. Haluan saada lisää näkökulmia, jotta voisin kehittää itseäni eteenpäin. Sanna Laine(Quote)
#2 by Jagster on 31.5.2010 - 13.24
Minulle asia on helppo. Niin kauan kun homeopatia perustuu mystiikkaan, mitään mitattavaa ei ole ja vaaditaan pelkkää uskoa näkymättömiin, tieteen ulkopuolella oleviin voimiin, niin pidän koko hommaa rajuna kusetuksena.
Se, että osa kokee saaneensa homeopatiasta apua, on helpostikin selitettävissä muilla syillä. Plus että suurin osa jättää aina kertomatta asioita.
En ota kantaa koiraasi, kun en siitä mitään tiedä. Ja koska itsekin tiedät, että sillä täytyy olla rankka suolistotulehdus, jos kerta limaa tulee aina “väärästä” ruoka-aineesta. Mutta mitä tulee homeopatiaan, niin hoidon perusteiden mukaan sekään ei voi olla parantava tekijä
Koska homeopaattinen tuotehan ei itseasiassa paranna mitään, vaan kanavoi elimistön omia energiavirtoja hoitamaan parannuksen, ja se vie aikaa. Aito homeopatia ei siis koskaan paranna nopeasti mitään, vielä vähemmän kroonisia vaivoja.
Ehkä suolisto vaan tykkäsi hyvää maitosokerista
Niin tai näin, niin hyvä että parannusta on kuitenkin tapahtunut ja olet onnistumassa haarukoimaan koiralle sopivan ruokavalion. Loppupeleissä välineet ovat kuitenkin epäolennaisia, ainoastaan lopputulos, toimiva koira, ratkaisee.
Jagster(Quote)