Greyhoundit, joilla on kaljut reidet, eivät ole olleet kaljuja koko ikäänsä, vaan niillä on ollut alunperin normaali karvankasvu. Yleensä kaljuuntuminen alkaa kovemman treenin tai kilpailu-uran myötä. Kaljuuntumista voi tapahtua myös kyynärpäiden takana sekä rinnan alaosassa, Sukupuoli tai ikä ei vaikuta asiaan. Kaljun reiden syndroomaa ei saa sekoittaa karvanlähtöön ja ihomuutoksiin (esim. bursitis), joka johtuu liian kovasta makuupaikasta tai hieromisesta seinää tai lattiaa vastaan.
Greyhound ei ole kipeä, eikä osoita mitään merkkejä sellaisesta. Reiden takana ja sivuissa on karvan lähtöä ilman tulehdusmerkkejä ja ihossa saattaa olla lisääntynyttä tummaa väritystä (hyperpigmentaatio). Näkyvillä ei ole ärsytystä tai hankaumia.
Tilan uskotaan johtuvan kilpailu- ja treeniohjelmaan liittyvän stressin aiheuttamasta hormoniepätasapainosta. Yksinkertaisella tutkimuksella voidaan sulkea pois ihotulehdukset, parasiitit ja ihon traumat, koska niihin liittyy aina tulehdusoireita (punaisuutta, turvotusta, kuumotusta). Tämä tukee näkemystä hormoniepätasapainosta.
Kaksi hormoniongelmaa on ilmeisesti syypäänä: hypotyroidismi (kilpirauhasen vajaatoiminta) ja/tai Cushingin oireyhtymä. Jälkimmäinen on lisämunuaisten kortikosteroidien ylituotantoa. Molemmat tilat voivat syntyä treeni- ja kilpailustressistä.
Yleensä tällaisilla greyhoundeilla on tausta hyvästä suorituskyvystä aloittaessaan kilpailemisen tai palatessaan tauolta. Ensimmäiset kolmesta kuuteen kilpailua ovat erinomaisia. Sitten koiran suorituskyky hiipuu ja ne luokitellaan epäluotettaviksi, niiden keskittymiskyky ei riitä ja ne juoksevat vain sijoituksia voittamatta koskaan. Jatkuva lievä kuivuminen (2-3%) vaivaa osaa greyhoundeista joilla on kaljut reidet. Kuivuminen ja ihon joustavuuden katoaminen johtuvat elektrolyyttitason häiriöstä liittyen kroonisen korkeaan hydrokortisonitasoon.
Jos greyhoundin annetaan levätä 2-8 viikkoa, se piristyy antaen taas muutaman erinomaisen suorituksen, jonka jälkeen se menettää taas kuntonsa. Kilpailuista palautuminen on hidasta, 4-5 päivää. Ne ovat myös kylmänarkoja, ja suosivat lämmintä sekä kuivaa. Verikoe voi olla normaali tai osoittaa stressiä valkosolumäärien ollessa hivenen nousseita: neurofiilit nousseet, laskeneet lymfosyytit ja laskeneet tai kokonaan puuttuvat eosinofiilit. Nartuilla on taipumusta epäsäännölliseen tai kokonaan puuttuvaan kiimakiertoon treenin aikana. Niillä voi olla myös stressistä johtuvaa hypotyroidismia.
Kun suorituskyky on laskenut ja verikoe osoittaa stressitekijöitä, pitäisi greyhound laittaa lepoon 2-6 viikoksi ja sitten palauttaa takaisin vähemmän stressaavaan treeniohjelmaan, joka pitää koiran kunnossa sekä pirteänä.
Tyroksiini on osa hoitoa. Tabletteja (200 μg) voidaan annostella seuraavasti:
1 tabletti 8 tunnin välein 5 päivää; sitten
1 tabletti 12 tunnin välein 7 päivää; sitten
1/2 tablettia 8 tunnin välein 14 päivää; sitten
1/2 tablettia 12 tunnin välein kolmesta lejään kuukauteen.
Tyroksiisi auttaa turkin kasvamisessa uudelleen, pienentää kylmänarkuutta ja nopeuttaa palautumista.
On muistettava, että tyroksiini on reseptilääke Suomessa, ja on kyseenalaista suostuuko eläinlääkäri määräämään sitä pelkästään kaljuihin reisiin. Kilpirauhastestit on syytä teettää, sillä viitteitä hypotyroidismistä voidaan löytää – silloin tyroksiinilääkitys käynnistetään automaattisesti.
Vuonna 2010 tyroksiinin käytöstä kilpailukauden alla tuli kiellettyä, kun GRL:n liittokokous hyväksyi muutoksen dopingohjeistukseen. Tämä sääntömuutos estää nykyään tyroksiinilääkityksellä olevian kilpirauhasen vajaatoimminnasta kärsivien koirien kilpailemisen – olkonkin, että lääkityksellä ne voivat normaalisti, eikä lääkitys vaikuta niiden kilpailemiseen tai uhkaa niiden terveyttä. Sen sijaan mahdollinen lääkityksestä luopuminen kilpailukaudella on selvä uhka koirien terveydelle. Tämä päätös on erinomainen esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun metsää puilta näkemättömät tekevät päätöksiä asiasta, josta eivät mitään ymmärrä.
Muitakin syitä tarjotaan. Yksi yleinen on lihasten nopea kasvu, jolloin pintaverenkierto ei riitä “ravitsemaan” karvatuppeja, sekä että karvaa ei eräällä tavalla riitä per neliösentti, kun lihaksen pinta-ala kasvaa liian nopeasti.
Eräs askarruttava seikka on myös verilinjojen osuus kaljuissa reisissä. Tutkimusta ei liene tehty, mutta yleinen mielipide on, että kaljuus on huomattavasti yleisempää australiaisilla greyhoundeilla kuin esim. irlantilaisilla.
