Joku loihe kerran sanomaan jollain foorumilla:
Kerran otatin koirastani, ihan piruuttani, sen myönnän, ns “allergiatestin”. Koirasta, joka oli aina voinut hyvin. Syönyt kaiken mitä eteen oli laitettu, ollut aina terve, testiä ottaessa kuusivuotias. Ei koskaan vatsa-, iho- tai muitakaan oireita. Fiksukin oli ja näyttelyssä pärjäsi.
Ai kauheaa kun testitulokset tuli. Sehän oli tietämättäni ollut “allerginen” vaikka mille. Ainut ratkaisu olisi ellasemalta ostettava huippukallis peuraperuna tai joku muu samantapainen erikoisruoka. Jätin ruoan ostamatta ja jatkoin sekakaikenlaista ruokaa ruokintaa. Koira eli täysin terveenä vielä 8 vuotta.
Lainauksen suhteen ei voida sanoa, että siinä kulminoituu koirien allergiaongelmat, koska tuo on normaalia arkipäivää. Jokapäiväisyyttä ilman kohokohtaa tai kärjistystä. Jos koiralla on iho-ongelmia, niin se on automaattisesti allergiaa. Sanotaan, että länsimaisen oikeusperiaatteen mukaan jokainen on syytön kunnes toisin todetaan. Tämähän ei pidä paikaansa, koska poliisilla täytyy olla tutkinnan perustana vakaa usko jonkun syyllisyyteen ja sitä uskoa sitten yritetään todistaa. Samalla tavalla lääkärit toimivat. Tehdään olettamus sairauden syystä, ja tätä diagnoosia aletaan sitten todistamaan – ei päinvastoin. Näin sen täytyy mennäkin, mutta entä jos jo alkuolettamus on väärä, eikä perustu perusideaan yleisin ja luultavin selitys on todennäköisemmin se oikea – jos koira yskii ja sillä on kuumetta, niin sairaus on kennelyskä, ei sydänmato.
Ner York Times uutisoi tutkimuksen tapaisesta, jossa todettiin, että ruoka-aineallergiat ovat ihmisillä huomattavasti harvinaisempia kuin luullaan. Jenkeistä noin 30 % oli varmoja, että heillä oli ruoka-aineallergia, mutta tosiasiassa vain viidellä prosentilla aikuisista ja kahdeksalla prosentilla lapsista oli aidosti ruoka-aineallergia. Syynä oli turhan usein väärin tulkitut allergiatestit.
Joku voisi tehdä vastaavan koirille. Vakuutusyhtiöt varsinkin olisivat mielissään. Hankalaa vaan voi olla, koska edelleenkin lääkärit määräävät välittömästi vatsa- ja iho-ongelmissa veritestin – joka on täysin hyödytön ruoka-aineiden suhteen ja “semi-luotettava” pölyihin – ja totevat allergia. Nopea, helppo ja kustannustehokas diagnoosi.
Varastopunkki lienee yleisin virhepositiivinen. Tai ainakin oli, epäluotettavien foorumikäsitysten kautta arvioituna. Elimistö tuppaa kohottamaan IgE-vasta-aineiden määrää aina altistuksessa ilman, että kyseessä on allergia. Pölyt ovat kuitenkin suurin mahdollinen allergian aiheuttaja, eivät ruoka-aineet – koirat ovat pääosin atoopikkoja.
Vehnää syytetään monesta. Samaten nautaa. Nykyinen sukupolvi ei enää osaa syyttää soijaa, koska eivät ole harrastaneet aikana, jolloin kuluttajia “valistettiin” soijan vaarallisuudesta; sitä pidettiin pahimpana mahdollisena allergeenina. Vilja-allergikoista suurin osa ei kuitenkaan ole allergisia. Koirat eivät joko kestä kuivamuonien suurta hiilihydraattimäärää, rasvan määrä on törkeän alhainen ja laatu kehno tai ylipäätään prosessointi ei sovi. Yliherkkyys, sopimattomuus ja puutostilat eivät kuitenkaan ole allergioita. Kun koiran ruuansulatus on käytännössä rikottu mukamas-lihaisilla enemmänkin kanoille, kaneille tai hevosille sopivilla premium-tason kuivamuonilla, niin allergia ja kortisonikuuri eivät ole ratkaisu: ruokinnan radikaali muuttaminen eläinvalkuaisen ja -rasvan suuntaan on. Mutta ei, siirrytään mielummin wannabe-hypoallergiaruokiin hypohinnalla. Ruokamyynnin osuus eläinlääkäriasemien tuottorakenteessa on rajussa nousussa – haiseeko täällä juusto vai palanut?
Oma aiheensa on ongelmat, jotka omistajien puolelta niputetaan allergioiksi. Maito ei sovi kaikille, koska koirat ovat laktoosi-intolerantikoita (intolerantteja?) eli kun koiralta puuttuu entsyymi maitosokerin pilkkomiseen, niin se joutuu paksusuoleen bakteerien ruuaksi aiheuttaen kaasuja ja löysyyttä. Alatyylisesti ilmaistuna paska haisee ja banjot soi. Koirilla tunnetaan myös keliakian tapainen tila, jolloin ylipäätään viljat ovat ongelman ydin. Mutta tuokaan ei ole allergiaa.
Taistelu allergioita vastaan ei lähde geenitutkimuksista ja allergikkojen sulkemisesta jalostuksesta. Se lähtee ensimmäisenä kasvattajien asennemuutoksesta. Pikkupentuja ei opeteta kiinteälle 14 päivän ikäisinä käyttäen boostereita ja maissivellejä, vaan lihalla ja rasvalla siinä vaiheessa kun pennut itse haluavat kiinteää, toisin sanoen kun ne ryöstävät emän ruokaa. Toiset aloittavat sen kolmen viikon kohdalla, toiset viiden. Kasvattajan oma innokkuus osallistua pentujen hoitoon ei saa koskaan ylittää biologian rajoja – yksilön kehitystä ei voida tuolta osin nopeuttaa. Toinen toimenpide on tunnistaa allergiat luotettavasti. Kuka voittaa sillä, että ruokintavirheellä huonosti voiva koira poistetaan jalostuksesta allergikkona kehnon diagnosoinnin perusteella? Ei kukaan muu kuin koiranruokateollisuus, jolle sopisi mahtavasti se, että Canis Lupus Meatbollimus muutuisi ihan oikeasti Canis Lupus Puuronsyöjäksi.
