Merkinnät tagille virheet
Matkailu avartaa
Vanha tarina monille. Moneen kertaan kerrottu. Mutta laitetaan näkyviin, maailmalle. Jotakuta se voi huvittaa, osaa varmasti vahingonilosta. Voi se olla opettavakin. Vaikka ei olekaan Aisopoksen satuja. Ei tässä ole moraaliopetustakaan. Eikä eläimiä, paitsi muutama greyhound. Ja me. Eikä tämä ole satukaan. Ihan aito tapahtuma. Se kertoo siitä, miten Ruotsista matkustetaan Irlantiin. Autolla Euroopan halki. Ja miten hommat eivät ihan aina mene niin kuin suunnittelee. Koska menisi?
Koira ei kuole ruokapatojen ääreen
Kirjoittanut Jagster luokassa Ravitsemus päivämäärällä 14.3.2010
Nirsojen koirien kohdalla todetaan usein, että antaa olla ilman ruokaa tai vähillä annoksilla, kunnes alkaa soppa maistumaan. Ei terve koira ruokakuppinsa ääreen kuole. Itsekin olen tätä totuutta toitottanut, ja sen täysin allekirjoitankin. Mutta on muistettava, että tuo on yleistys. Kuten kaikissa yleistyksissä, niin sääntö ei päde kaikkiin. Useimpiin, mutta poikkeuksia löytyy. Koira ei tosiaankaan tapa itseään ruuan ääreen, jos sillä ei ole jotain syömistä estävää vikaa tai ruuansulatuksen sairautta. Koira, varsinkin nuoret, saattavat kuitenkin oppia olemaan syömättä. Tilaa voitaisiin kutsua vaikkapa koirien anoreksiaksi. Tiedän, typerä vertaus, mutta parempaakaan en keksi. Toinen syy syömättömyyteen saattaa olla ylipäätään ruuan sopimattomuus. Koira voi huonosti ruuasta.
Tieto luo tuskaa. Tiedon saaminen on tuskaa.
Tieto luo tuskaa. Mutta vasta sitten, kun tietää ettei tiedä. Sitä ennen menee hilpeästi hoilotellen. Jossain vaiheessa elämääni minäkin uskoin väitteeseen, että kanamunaa ei saa antaa koiralle, koska se tekee kalvon vatsalaukkuun ja estää valkuaisen imeytymisen. Hölynpölyähän tuo on. Jo pelkästään siksi, että ei vatsalaukusta mitään imeydy. Eikä happoja ja entsyymejä suuremmin kiinnosta työstävätkö ne lihaa vai munaa. Tuon tiedon myötä tuska alkoi lisääntymään ja nälkä kasvamaan. Tiedän, että suden mahalaukun happamuus on korkeampi kuin koiran. Osaksi suden vähäkalsiumisen ruuan takia. Tiedän myös, että valkuaisen sulattaminen vaatii niin hapanta ympäristöä kuin mahdollista – suden pH 1 on aika optimi. Mutta nyt tuskaa luo se, että en tiedä kuinka vahvasti määrätyt koirien ruuansulatukselliset ongelmat johtuvat kuivamuonien Ca/P-tasapainotetuista ruuista, vatsalaukun happamuudesta ja kehnosta valkuaisesta. Sudelle optimimpi Ca/P-suhde on lähellä 1:1, koirille suositellaan korkeampaa. Korkeampi kalsium nostaa vatsalaukun pH:ta emäksen suuntaan, noin arvolle pH 3. “Vähemmän happamampi” mahaneste sulattaa kehnommin valkuaista, joka on kuivamuonissa muutoinkin kehnoa kasvisvalkuaista. Barffaajat tunkevat vielä enemmän luuta koiraan ja nostavat entistä enemmän happamuutta emäkseen päin, jonka takia valkuaisten sulavuus kärsii lisää. No, kaupan päälle kylläkin kasvismössöjen hyödynnettävyys hiukan paranee. Pointti on siinä, että minä “tarvitsen” tuota tietoa. Minä voin spekuloida tuon nyanssin merkitystä vaikkapa allergioiden kehittymiselle. Vasta-alkajalle tuo on täysin tarpeetonta. Uutta koiranomistajaa mietityttää enemmänkin säkkien painatukset ja Lemmikkipalstoilta saatu käsitys vehnän vaarallisuudesta. Mutta kun ensimmäistä pentuaan hemmotteleva aloittelija lähtee hakemaan perustietoa, niin vaikeuksissa on.
Vammatyypeistä yleisesti
Greyhound on kohtuullisen vapaa perinnöllisistä sairauksista. Sen sijaan sillä on muita rotuja korkeampi riski vammoihin ja tapaturmiin. Tämä johtuu suoraan sen lihaksistosta ja voimasta: nopeudesta. Treenattu greyhound on huippu-urheilija, jonka elimistö venytetään äärirajoilleen. Tämä vaatii erikoishuomiota niin treenareilta kuin myös ratojen ylläpidosta huolehtivilta. Koirien riskiä loukkaantua ei saa missään tilanteessa kasvattaa välinpitämättömyydellä tai ahneudella. Hyvin hoidettu greyhound jaksaa terveenä uransa, jos onni on myötä, sillä vapaa-aikana tapahtuville tapaturmille ei kukaan voi mitään.
Suurin osa ratavammoista olisi estettävissä perustason koiranlukutaidolla. Greyhound oireilee yleensä jo ennen ratavammaa, usein epäpuhtaalla askelluksella. Koiran liikkumisen seuraaminen, kaikkien poikkeavuuksien näkeminen ja perustason lihashuollon hallitseminen helpottaa alentamaan rataloukkaantumisten riskiä. Kun jotain löytää, niin silloin on myös helpompi kuvailla ongelma mentäessä ammattimaisemmalle hierojalle tai fysioterapeutille.
Diskaus
Hidasta koiraa pahempi painajaisenaihe lienee tappelijan saaminen. Diskaus tuntuu vievän pohjan kaikelta. Treenarin mielentilaa kuvaa parhaiten eräs alatyylinen sana. Muut katselevat joko säälivästi tai vahingonoloisesti, häirityn omistaja hädin tuskin tervehtii. Ura ja maine on mennyttä. Vai onko elämää diskin jälkeen?
Koira diskataan, jos se häiritsee muiden juoksua. Isossa maailmassa siihen riittää pään kääntäminen juoksusuunnasta, mutta meillä suhtautuminen on yleensä väljempää. Koiran täytyy todella häiritä tai vaikuttaa toisen suoritukseen, ennen kuin se diskataan. Lönköttelyyn, hidastelemiseen ja vastaavaan juoksuhaluttomuuteen käytetään nollasijoitusta. Näiden kahden rajamaasto on häilyvä, se riippuu tapauksesta ja tuomarista. Perussääntö kuitenkin on, että diskaus annetaan vain varmassa tapauksessa – mutu-periaatetta ei käytetä, sen verran kovasta rangaistuksesta kuitenkin on kyse. Kaksi diskaustahan samalla kaudella vie lisenssin, puhumattakaan kuinka paljon se vaikuttaa koiran, pentueen ja vanhempien arvostukseen ja jalostuskäyttöön. Koko lyhyehkön urani aikana en ole nähnyt ensimmäistäkään täysin aiheetonta diskausta, pari on ollut omassa tulkinnassani nollan ja diskin rajalla – mutta useampi selvähkö diski on mennyt hyväksyttynä suorituksena läpi, syynä aina tuomareiden pienikin epäilys todellisesta tapahtumasta.
Doping
Doping on koiran suorituskyvyn keinotekoista nostamista tai laskemista. Dopingissa ei ole kyse pelkästään moraalisesta tai eettisestä ongelmasta, vaan myös juridisesta. Suomessa eläindopingista seuraa aina poliisitutkinta ja mahdollisesti käräjäoikeuteen joutuminen. Siksi on syytä selvittää, mistä oikein on kysymys. Tietämättömyys kun ei ole puolustus, ja treenari vastaa aina koirastaan.
Doping voidaan käsitteenä jakaa kolmeen ryhmään:
- Tahallinen doping
- Vahinkodoping
- Varoaikarikkomus
Lämpöhalvaus
Lämpöhalvaus on hengenvaarallinen koiralle. Siihen ei saa koskaan suhtautua vähätellen. Se on käytännössä aina omistajan virhe, ja jos se osuu kohdalle, niin koiran hengen pelastamisen jälkeen on syytä viettää hetki peilin edessä vakavasti asiaa miettien.
Jokainen tietää, että kuuma auto on vaarallinen. Mutta aina ei tulla mietittyä, että pilviselläkin säällä greyhoundia voi uhata lämpöhalvaus, varsinkin lämpimällä, kilpailun jälkeen kun koira on pesun jälkeen laitettu autoon. Kosteus pahentaa tilannetta, ja lämpöhalvaus voidaan saada aikaiseksi jo hieman matalammillakin lämpötiloilla. Sopivissa olosuhteissa märälle greyhoundille saadaan lämpöhalvaus suorituksen jälkeen 5-10 minuutissa.
Pakettiautoissa, koirankuljetuskärryissä ja asuntovaunuissa on muistettava huolehtia siitä, että lämmitin ja sen termostaatti ovat varmasti toimivia. Tämä ei ole mikään teoreettinen uhkakuva, vaan viallinen lämmitin on tappanut greyhoundin Suomessa.
Kuivuminen
Kuivuminen on nestehukkaa. Se voi johtua liian vähäisestä juomisesta tai ylipäätään nesteen saamisesta, läähättämisestä helteellä, jatkuvasta haukkumisesta, liian kuivasta ruuasta (turvottamaton kuivamuona) tai suolisto-ongelmista, kuten ripulista. Myös elektrolyyttien epätasapaino tai puuten, kuten kaliumin, voi johtaa krooniseen kuivumiseen. Kuivuminen on yleistä kilpailevilla greyhoundeilla. Lähes jokainen treenari taistelee sen kanssa jossain vaiheessa koiran uraa. Osalle koirista se on jopa krooninen ongelma. Lievää pahempi kuivuminen aiheuttaa aina suorituksen heikkenemistä. Myös kramppiriski kasvaa, samaten revähdyksen tai muun lihasvaurion mahdollisuus. Kuivuminen yhdistettynä liikarasitukseen saattaa olla jopa hengenvaarallista.
Kuivuminen aina vakava merkki jostain ongelmasta ja siksi greyhoundin kuivumisen astetta tulisikin seurata, myös starttien ulkopuolella. Onkin masentavaa, että puheen tasolla murehditaan kyllä lämmittämistä, mutta ei vaivauduta tutkimaan lavasta tai nihkanahasta kuivumisen astetta. Edes helteellä.
Metabolinen asidoosi
Exertional rhabdomyolysis on urheilijoiden metabolinen sairaus. Siitä käytetään useampaa nimitystä, kuten “punaisen virtsaaminen” tai metabolinen asidoosi. Se tunnetaan myös ihmisillä ja hevosilla.
Määrättyjen ulkoisten ja hoidosta johtuvien tekijöiden katsotaan altistavan greyhoundin metaboliselle asidoosille.
- fyysisen kunnon puute suhteessa harjoituksen rasittavuuteen
- stressiherkät greyhoundit jotka jännittävät ja kiihtyvät erittäin paljon juoksemisen takia
- kuuma ja kostea ilmasto matkustaessa tai kennelissä
- liiallinen harjoittelu tai kilpaileminen muutoin fyysisesti kunnossa olevalla greyhoundilla
Nuoren koiran alkukausi
Nuoren koira alkukausi on kriittistä aikaa. Kilpailukauden pituuden, oikeammin lyhyyden, takia puhutaan käytännössä aika loppukeväästä ja alkukesästä. Täysin riippumatta koiran syntymäajasta. Treenarit ovat odottaneet koko talven kauden alkamista, ja talvisen kunnonrakennuskauden jälkeen – joka useimmiten puheista riippumatta ajoittuu huhtikuulle – niin treenareiden kuin koirienkin akut ovat täydessä latingissa. Into on hirivittävä, halu tehdä voittaa usein jopa järjen. Alkukaudella voidaan nopeasti tuhota koira, sen nupuillaan oleva ura sekä tuoreen treenarin polttava into. Voi käydä toisinkin. Leivotaan uusi supersankari, suurvoittaja. Laji saa uuden treenausgurun, jonka maine, vastoin yleistä luuloa ja julkisuuskuvaa, lepää täysin koiran kykyjen varassa. Eivätkä nuo kyvyt yleensä johdu treenaustaidoista, vaan niistä huolimatta.
Jagster
Comics Gone Bad
Kommentteja