Merkinnät tagille perimä
Laihdutuskin riippuu geeneistä
Greyhoundit (ja melkoisen kattavasti muutkin ns. vinttikoirat) ovat tunnettuja varsinkin yhdestä piirteestään. Ne eivät liho helposti. Toki greyhoundin saa pullamössökuntoon, mutta ylipainon huomaa oikeastaan ainostaan rotutyypin harrastajat. Muille koira näyttää normaalilta, ja päivittely (kuvitellusta) laihuudesta jää ulkopuolelle puheenaiheiden. Greyhoundin “kyvyttömyys” on ainainen harvojen puheenaihe, koska aihe ei kiinnosta treenareita kuin siinä vaiheessa, kun kisakoira on normaalia kisapainoaan vaikkapa kilon liian lihava. Yleisemmällä tasolla tuo on kuitenkin kiinnostava, koska syytä ei tiedetä. On heitetty ilmaan normikoiraa kiihkeämpää aineenvaihduntaa, joka ei liene paikkaansapitävä, koska kokonaisenergiankulutus on sohvakoiran tasolla. Treenaus toki vaikuttaa, mutta jokainen metsästyskoira liikkuu huomattavasti enemmän aerobisesti – tai ainakin pitäisi. Ruokavaliokaan ei selitä. Joskus joku on selittänyt sen johtuvan siitä, että greyhoundissa rasva on aina ruskeaa rasvaa, joka muuttuu lihakseksi. Tuo olisi mukavaa, mutta tuskin pitää paikkaansa. Todennäköisin syy on, että greyhoundin perimässä on jotain, joka vaikeuttaa energian varastoitumista varastorasvaksi. Geneettinen erikoisuus, koska tuhansia vuosia on vältetty lihavia koiria.
Mannisen blogi alkaa olla melkoinen aarreaitta. Mies seuraa tapahtumia. Hänen yksi merkintänsä saattaa antaa “avaimet käteen” ratkottaessa greyhoundin kyvyttömyyttä lihoa päättömästi. Tai sitten ei, ehkä kyse on aivan eri asiasta. Silti on mielenkiintoista, että ihmisiltä olisi löydetty muutama lihomiseen ja laihtumiseen vaikuttava geeni; että asia olisi niin yksinkertainen. Tutkimuksen mukaan yksi geeneistä liittyy ravintorasvan imeytymiseen, kaksi rasva-varastojen hajotukseen ja neljäs liikunnan ja lihavuuden välisiin yhteyksiin. Jenkithän tuotteistavat aina kaiken, ja koska tutkimuksen geenitestit tehneen firman mukaan 39 %:lla amerikkalaisista on vähärasvainen genotyyppi, 45 %:lla vähähiilarinen genotyyppi ja 16 %:lla siltä väliltä, niin nyt sitten saa tutkittua minkätyyppinen ruokavalio parhaiten toimisi.
Greyhoundeille moinen testi on sinänsä turha. Kun koira liikkuu, eikä sitä ylisyötetä, niin rasvaprosentti on niin lähellä nollaa kuin pystyy. Olisi silti kiva tietää.
Diskaus
Hidasta koiraa pahempi painajaisenaihe lienee tappelijan saaminen. Diskaus tuntuu vievän pohjan kaikelta. Treenarin mielentilaa kuvaa parhaiten eräs alatyylinen sana. Muut katselevat joko säälivästi tai vahingonoloisesti, häirityn omistaja hädin tuskin tervehtii. Ura ja maine on mennyttä. Vai onko elämää diskin jälkeen?
Koira diskataan, jos se häiritsee muiden juoksua. Isossa maailmassa siihen riittää pään kääntäminen juoksusuunnasta, mutta meillä suhtautuminen on yleensä väljempää. Koiran täytyy todella häiritä tai vaikuttaa toisen suoritukseen, ennen kuin se diskataan. Lönköttelyyn, hidastelemiseen ja vastaavaan juoksuhaluttomuuteen käytetään nollasijoitusta. Näiden kahden rajamaasto on häilyvä, se riippuu tapauksesta ja tuomarista. Perussääntö kuitenkin on, että diskaus annetaan vain varmassa tapauksessa – mutu-periaatetta ei käytetä, sen verran kovasta rangaistuksesta kuitenkin on kyse. Kaksi diskaustahan samalla kaudella vie lisenssin, puhumattakaan kuinka paljon se vaikuttaa koiran, pentueen ja vanhempien arvostukseen ja jalostuskäyttöön. Koko lyhyehkön urani aikana en ole nähnyt ensimmäistäkään täysin aiheetonta diskausta, pari on ollut omassa tulkinnassani nollan ja diskin rajalla – mutta useampi selvähkö diski on mennyt hyväksyttynä suorituksena läpi, syynä aina tuomareiden pienikin epäilys todellisesta tapahtumasta.
Sprintteri ja stayer
Maailman nopein sprintteri on greyhound, on väite, joka ei aivan pidä paikkaansa. Se ei ole maailman nopein. Tuota titteliä taitaa kantaa muuttohaukka, joka saavuttaa syöksyssä lähes 400 km/h nopeuden. Vaikka muuttohaukka joutuukin käyttämään lihaksiaan hallitessaan pudotuksen, niin se ei tee sitä voimalla. Maanisäkkäistä gepardi päihittää greyhoundin. Ja se tekee sen juoksemalla. Mutta sitäkään ei lasketa, koska se on kissa. Tästä päästäänkin siihen, että greyhound on maailman nopein sprintteri. Sitä on myös tituleerattu maailman nopeimmaksi pystylähtijäksi, mitä se sitten tarkoittaakin. Mutta mihin loppuu sprintti ja kestävyys alkaa; millainen on stayer?
Treenauksen perusteita
En erottele sinänsä valmiin kilpakoiran ja ratakoulutuksessa olevan treeniä. Ne ovat enemmän lyhyen jakson käytännön asioita.
Ennen kuin voi yrittää rakentaa jonkinlaista treeniä koiralleen, oli se sitten erittäin suunniteltua tai enemmän selkäydin pohjaista, on hyväksyttävä ja miellettävä se fakta, että kilpakoiraa on treenattava. Suomalainen greyhound racing on maailman ainoa urheilulaji, jossa on vallalla köäsitys, että pelkkä kilpaileminen riittää. Se ei riitä. Kannasta löytyy vaikka kuinka paljon koiria, joiden kauden tulostaso on hitaan nouseva, ja huippu saavutetaan kauden viimeisissä kisoissa. Näillä koirilla on talvinen peruskunto jätetty tekemättä, ja treeninä on käytetty viikottaisia kilpailuja. Näillä koirilla on lisäksi yhteistä se, ettei niillä ole varsinaisia lepokausia kilpailusesongin aikana. Sinänsä ymmärrettävää, sillä ne “toimivat” vajaateholla. Sitten on toinen ääripää. Ne tekevät huippusuorituksia jo heti kauden alusta, ja hiipuvat loppua kohti. Yleensä niilläkään ei ole lepokausia, ja treenari kuvittelee pystyvänsä pitävänsä koiran huippukunnon koko kilpailukauden läpi.
Treenausdialogia monologina
Ensi viikonloppuna siirretään kelloja. Kesäaika on ollut jo vuosia käytössä, enkä vieläkään muista mihin suuntaan kelloja siirretään. Aina on pakko miettiä mutkan kautta. Nyt on aamulla valoisaa, mutta kesäajan myötä illat ovat valoisampia – ja aamulla on taas hämärää töihin mennessä. Ainakin jonkun aikaa. Tarkoittaa siis sitä, että herätään aikaisemmin. Ja koska joudutaan heräämään aikaisemmin, niin kelloja täytyy siirtää eteenpäin. On olemassa helpompikin muistisääntö: viisarit siirtyvät kesää kohden. Mutta eihän tuollaista muista, ellei joku kevät toisensa jälkeen muistuta. Suomalaisessa greyhound racingissä kesäaikaan siirtyminen muistuttaa ihmisiä muustakin kuin vain kellojen siirtämisestä. Olisi aika aloittaa treenaus. Oikeasti ja aidosti. Ei vain puheissa ja haaveissa.
Lue loput »
Geenimuisti
Greyhoundperheessä ei voi välttyä aiheelta vietit ja vaistot. Koirien ratakoulutus perustuu ajovietin – tai metsästysvietin, sama asia – hyödyntämiseen. Jos vietti on vahva, niin yleensä pääsee helpommalla. Jos taasen heikompi… No, töitä saa tehdä aika tavalla. Vietin vahvuutta ei voida suoraan mitata ja sen luonnehdinta onkin melkoisen subjektiivista. Mutta jos greyhound ajaa muovipussin näköistä rataviehettä voimiensa rajoille asti tappelematta, niin voitaneen olettaa sillä olevan riittävä ajovietti.
Lue loput »
Menestyvä treenari
Kaikissa treeniohjeissa painotetaan tärkeimpänä asiana säännöllisyyttä. Ja se onkin se ainoa asia, mistä ollaan samaa mieltä.
Kun aloitimme tämän harrastuksen, en tiennyt treenauksesta mitään ja olin varma, että kaikki muut tietävät mitä tekevät. Muutaman koiran jälken uskoin tietäväni treenauksesta melkoisesti, ja ihmettelin miksi suurin osa muista eivät tee niin kuin kuuluisi. Nyt, kun greyhound racingia on tavalla tai toisella takana toistakymmentä vuotta, olen saanut jo vanhan harrastajan leiman, tiedän että en tiedä treenauksesta yhtään mitään. Ja tiedän että kaikki muutkin treenarit ovat vähintään yhtä eksyksissä.
Ruokinnan perusteet
Kirjoittanut Jagster luokassa Ravitsemus päivämäärällä 12.1.2010
Ruokintatapoja on yhtä montaa kuin on treenariakin, eikä ole olemassa mitään selvää tapaa tehdä asiat oikein. Määrätyt päälinjat ovat kuitenkin olemassa, mutta ne ovat yleensä enemmän kulttuurisia kuin kuin tosiasioihin perustuvia: ruokinta vaihtelee maittain ehkä enemmän kuin treenareittain. Radoilla on nähty tuhansia kertoja, ettei ruokinta tee hitaasta koirasta RE-tason menijää – tai päinvastoin. Mutta rajatapauksissa se saattaa ratkaista; jaksaako koira ne viimeiset metrit vai hyytyykö, tai palautuuko se tarpeeksi nopeasti kyetäkseen ottamaan viimeisen herkistelytreenin ennen uransa tärkeimpää finaalia. Ruokinnalla on myös merkityksensä koiran terveyden kannalta, ja sillä voidaan vähentää tai estää määrättyjä loukkaantumisriskejä.



Kommentteja