Merkinnät tagille oppiminen
Kakarat radalla
Ratagreyhoundeilla on muutamia kirjoittamattomia sääntöjä tai tapoja. yksi sellainen on, että kun keskenkasvuinen aloittaa ratatreeninsä, niin viimeistelyssä tulee usein kiire, koska kauden lopussa oleva Junior Derby painaa päälle. Se on ikäkausikilpailu kaudella kaksi vuotta täyttäville. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että nuorten kanssa kuuluu opetella rataa huolellisesti sekä pitkään, ja antaa koirien aikuistua rauhassa.
Kun homma menee pieleen
Suorituskyky romahtaa, tulee loukkaantumisia, tapaturmia, sairaus… Paitsi että nuo pitää hoitaa, niin ne tuovat aina itsetutkiskelun kuvioihin. Ensiavun ja -hoidon oppiminen on treenarin kehityksessä erittäin tärkeässä asemassa, mutta jossain vaiheessa päästään oppimäärässä niin pitkälle, että pelkkä akuuttien ongelmien akuutin hoidon osaaminen ei riitä. On siirryttävä jatkokurssin puolelle, ja opeteltava ennakoimaan ja estämään. Minimoimaan riskit, ja tekemään eräänlaisen hyötyanalyysin – mitä kaikkea kannattaa tehdä riskien estämiseksi, mitä kaikkea pystyy tekemään riskien estämiseksi ja koska riskien vähentäminen tuottaa enemmän ongelmia kuin riskin hyväksyminen. On myös syytä ymmärtää mitä riski tarkoittaa ylipäätään.
Mittarinluku koiriinkin
Lukekaa kaikki mitä saatte harrastuksestanne käsiinne. Kyselkää, haastatelkaa, kyseenalaistakaa. Mutta tärkeintä on lukea koiraa! Sen oppii ainoastaan pitämällä silmät auki. Koiran normaalitila täytyy tietää ja tuntea, selkäydintasolla. Silloin on mahdollista tunnistaa poikkeamat ja selvittää onko koirassa joku vika. Jos koiransa “tavallisuuten” ei ole tutustunut, niin on aivan turha edes yrittää selvittää ongelmia. Silloin jäävät vaihtoehdot vähiin: lääkäri tai sosiaalinen media. Kumpikaan ei ole yhtä luotettava kuin oma tietoon, taitoon ja osaamiseen perustuva intuitio. Ja siihen intuitioon on sitten syytä luottaa – jo ennen kuin mitään näkyvää on edes olemassa.
Mieli yli lihan
Me kaikki tiedämme, yleisellä tasolla ainakin, että urheilussa voittaa hän, jolla on kovin nälkä. Tappavin halu. Ei välttämättä se urheilija, jolla on absoluuttisesti eniten voimaa tai nopeutta. Sama pätee koirillakin. Greyhound-treenarit yrittävät virittää koiran korvien välin sellaiseen tilaan, jonka he uskovat parhaiten palvelevan pyrkimystä päästä pätemään koiran taistelemalla suorituksella: olla voittoisa treenari. Tuttua huttua varsinkin narttujen kanssa töitä tekeville. Lihaskunnon saa kyllä viritettyä parhaan taitonsa mukaan, mutta auta armias jos erehtyy tekemään jotain, josta tyttö loukkaantuu. Se sitten siitä kisasta. Tai hormonimyrskyt. Ei auta treenit, ei ruokinta. Toisilla koirilla on kovempi voitontahto. Se vaan on niin, vaikka rajusti inhimillistämiseltä kuulostaakin.
© Jaakko Stenroos http://jaskan.kuvat.fi/kuvat/Vinttikoiraurheilua/2010/GRL/Turku+30.5./IMG_5745.JPG
© Jaakko Stenroos http://jaskan.kuvat.fi/kuvat/Vinttikoiraurheilua/2010/GRL/Turku+30.5./IMG_5752.JPG
Voittaako ohitukset se koira, jonka tahtotila on kovempi – sillä on ajovietin hulluus pahimmillaan päällä. Osa greyhoundväestä tietääkin mitä kuvien tilanteissa tapahtui, mutta kokemattomampikin näkee, kumpi koira kummankin vääntötilanteen voitti. Ja miksi.
Matkailu avartaa
Vanha tarina monille. Moneen kertaan kerrottu. Mutta laitetaan näkyviin, maailmalle. Jotakuta se voi huvittaa, osaa varmasti vahingonilosta. Voi se olla opettavakin. Vaikka ei olekaan Aisopoksen satuja. Ei tässä ole moraaliopetustakaan. Eikä eläimiä, paitsi muutama greyhound. Ja me. Eikä tämä ole satukaan. Ihan aito tapahtuma. Se kertoo siitä, miten Ruotsista matkustetaan Irlantiin. Autolla Euroopan halki. Ja miten hommat eivät ihan aina mene niin kuin suunnittelee. Koska menisi?
Harrastelijan määritelmä
Ammattilainen kykenee tuottamaan onnistumisensa, kerta toisensa jälkeen. Harrastelijalla ei ole hajuakaan miksi tai miten jokin onnistui. Hyvä jos edes ymmärtää jonkun onnistuneen. Tai epäonnistuneen.
Ammattilaisen itseluottamus perustuu tietoon omista taidoista. Harrastelijan itseluottamus perustuu luuloon omista taidoista.
Teoria on kaiken ydin
JormaP heitti kysymyksen vanhan blogin puolella: Miksi teorian tuntemus estää käytännön osaamisen? Ei se ehkä mennyt ihan juuri noin, mutta niin minä sen nyt tulkitsen. Tällä kertaa. Minun on helppo takertua nimenomaan kysymyksen tuohon muotoiluun. Ajattelen itse noin. Oikeamminkin, ihmettelen samaa. Nyt on turha kenenkään nousta barrikaadeille, ja julistaa suureen ääneen: ristiriita! Minulla on paljonkin ristiriitoja. Mutta se, että tietoa tarvitaan taitoon, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tieto voi estää taidon. Korkeakouluihmisiä olisi helppo syyllistää tässä asiassa. Jos tietää kaiken mitokondrioiden toiminnasta, eksyy äkkiä sivupoluille normiruokinnan energiapitoisuuksien suhteen. Ihan rauhallisesti vain FT Nina Lahdenpohja – en puhu sinusta. Mutta samaa on tavattavissa meissä tavallisissa kuolevaisissa. Ehkä vielä vahvemmin. Kun tiede popularisoituu. Kun huomataan, että tutkimusten esittelyn ja johtopäätösten luku riittää, niin on suunnattoman helppo teorisoitua itse. Nousta eräällä tavalla sinne akateemiseen norsunluutorniin, niin maallikko kuin olisikin. Huipulla on yksinäistä. Vaikka sitten vain siinä itsetehdyssä, usein vain kuvitellussa, tornissa yli massojen. Oli sitten akateeminen tai hitsari. Teorian tuntemus, jopa pseudoteorian, faktoideista puhumattaan, on helpoin tapa tuntea ja osoittaa ylemmyyttä. Paljon vaivattomampaa kuin tekeminen.
Tieto luo tuskaa. Tiedon saaminen on tuskaa.
Tieto luo tuskaa. Mutta vasta sitten, kun tietää ettei tiedä. Sitä ennen menee hilpeästi hoilotellen. Jossain vaiheessa elämääni minäkin uskoin väitteeseen, että kanamunaa ei saa antaa koiralle, koska se tekee kalvon vatsalaukkuun ja estää valkuaisen imeytymisen. Hölynpölyähän tuo on. Jo pelkästään siksi, että ei vatsalaukusta mitään imeydy. Eikä happoja ja entsyymejä suuremmin kiinnosta työstävätkö ne lihaa vai munaa. Tuon tiedon myötä tuska alkoi lisääntymään ja nälkä kasvamaan. Tiedän, että suden mahalaukun happamuus on korkeampi kuin koiran. Osaksi suden vähäkalsiumisen ruuan takia. Tiedän myös, että valkuaisen sulattaminen vaatii niin hapanta ympäristöä kuin mahdollista – suden pH 1 on aika optimi. Mutta nyt tuskaa luo se, että en tiedä kuinka vahvasti määrätyt koirien ruuansulatukselliset ongelmat johtuvat kuivamuonien Ca/P-tasapainotetuista ruuista, vatsalaukun happamuudesta ja kehnosta valkuaisesta. Sudelle optimimpi Ca/P-suhde on lähellä 1:1, koirille suositellaan korkeampaa. Korkeampi kalsium nostaa vatsalaukun pH:ta emäksen suuntaan, noin arvolle pH 3. “Vähemmän happamampi” mahaneste sulattaa kehnommin valkuaista, joka on kuivamuonissa muutoinkin kehnoa kasvisvalkuaista. Barffaajat tunkevat vielä enemmän luuta koiraan ja nostavat entistä enemmän happamuutta emäkseen päin, jonka takia valkuaisten sulavuus kärsii lisää. No, kaupan päälle kylläkin kasvismössöjen hyödynnettävyys hiukan paranee. Pointti on siinä, että minä “tarvitsen” tuota tietoa. Minä voin spekuloida tuon nyanssin merkitystä vaikkapa allergioiden kehittymiselle. Vasta-alkajalle tuo on täysin tarpeetonta. Uutta koiranomistajaa mietityttää enemmänkin säkkien painatukset ja Lemmikkipalstoilta saatu käsitys vehnän vaarallisuudesta. Mutta kun ensimmäistä pentuaan hemmotteleva aloittelija lähtee hakemaan perustietoa, niin vaikeuksissa on.
Koprofagia
Kuten monilla muillakin koirilla, niin myös greyhoundeilla voi olla ihmisten mielestä iljettäviä tapoja. Yksi sellainen on ulosteiden syönti eli koprofagia. Ongelma on koiramaailman ikuisuuskysymyksiä. Siihen on etsitty ratkaisuja vaikka kuinka kauan. Lääkkeeksi on tarjottu ruuan köyhdyttämistä tai vahventamista, kuitua, ananasta, hevosen lantaa – jopa väkivaltaa. Mutta harvemmin mikään auttaa suoraan.
Lääkkeen etsiminen koprofagiaan on vaikeaa siksi, että meillä ei ole hajuakaan miksi koirat syövät ulosteitaan. Ainoastaan selvä haju tapahtuneesta. Me emme edes tiedä onko kyseessä ongelmakäyttäytyminen koirien mielestä. Ihmisille se on ongelma. Ulosteita popsivan koiran ruokkiminen saattaa olla hivenen halvempaa, ainakin niin kauan kun mukaan ei laske mahdollisesti lisääntynyttä madotustarvetta. Joka tapauksessa koprofagia on koirien käyttäytymisongelmista varmasti vähäisin.
Kuten ylipäätään käyttäytymiskysymyksissä, niin heti sen jälkeen kun siitä on tullut tapa, niin sen katkaiseminen muuttuu huomattavan vaikeaksi. Joskus jopa mahdottomaksi. Siksi siihen olisi puututtava heti kun ulosteiden syömistä havaitsee. Parempi olisi, että moista mahdollisuutta ei edes annettaisi, mutta aina se ei ole käytännössä mahdollista.
Toimintakyky +3
Meillä päätti kerran Irlannissa koira hilpaista. Näki jotain mielenkiitoista aidan takana eräällä niityllä. Löysi koiranmentävän aukon. Ja käytti sen hyödykseen. Sellaista sattuu. Ei saisi sattua, mutta elämässä yleensäkin on kyse enemmänkin riskien minimoimisesta ja eräänlaisesta alitajuntaisesta riskiarvioinnista kuin totaalisesta turvallisuudesta. Pyritään estämään selvät vahingot ja tilanteet. Lopun kanssa… toivotaan parasta. Koira teki 10 minuutin lenkin. Oli juossut elämänsä innosta. Hölmön greyhoundin tapauksessa se voi olla viimeinen into. Elämän loppu. Hölmö ei tajua lopettaa ajoissa. Osa greyhoundin omistajista tietää, miltä näyttää väsynyt greyhound. Suurin osa ei tiedä. Ja toivottavasti pysyvätkin tietämättöminä. Koira seisoo kuten humalainen nojaa seinään. Jalat harassa. Etukenossa. Toinen käsi pitää pystyssä seinää vastaan. Toinen hapuilee, kun ei tiedä mistä ottaisi tukea. Polvet notkuvat. Kyllä te tiedätte. Heitä näkee joka viikonloppu. Väsynyt greyhound on samanlainen. Mutta tietysti nelinkontin, kun ei osaa seistä kahdella jalalla. Suu on niin auki kuin vain voi olla. Kaikki hampaat näkyvät. Kieli on niin ulkona kuin vain voi olla. Heiluu ja vaahto lentää. Hengityksen voimasta. Lyhyttä, mutta vahvaa, lähes väkivaltaista hengitystä. Kun keuhkot yrittävät vetää enemmän ilmaa sisälle kuin pystyvät. Hölmömpikin tietää, etteivät asiat ole hyvin.
Jagster
Comics Gone Bad
Kommentteja