Merkinnät tagille ontuminen
Anaalirauhaset
Koiran peräaukko on noin yhden senttimetrin pituinen, ja siinä on kaksi sulkijalihasta. Anaalirauhaset ovat kaksi pussia, jotka ovat sijoittuneet ulomman ja sisemmän sulkijalihaksen väliin, noin kello 4 ja 8 kohdalla. Itseasiassa kyseessä on rauhaseritepussit, kooltaan noin maapähkinän kokoiset, ja anaalirauhaset sijaitsevat näiden pussien seinämissä. Anaalirauhasten tehtävää ei täysin tunneta, mutta luultavasti niiden tehtävän on reviirin merkitseminen ja muu viestiminen laumassa. Nykyajan koira ei niitä enää tarvitse, ja niitä pidetäänkin vain jäänteenä entisajoilta – jäänne, joka aiheuttaa kaikenlaisia pikkuvaivoja.
Anaalirauhaset, siis oikeammin pussit, ovat täynnä anaalieritettä, joka on juoksevaa ja väriltään vaalean kellanruskeaa. Haju on erittäin voimakas, ja useasti rauhasnestettä itsessään pidetään merkkinä jostain sairaudesta. Anaalirauhaset tyhjenevät normaalisti koiran ulostaessa.
Anaalirauhasongelmat ovat erittäin yleisiä, mutta kohtuullisen harvinaisia greyhoundeilla.
Ontuva koira
Koiran ontuminen voi johtua monesta. Se voi olla lihas-, nivel- tai jännelähtöistä, luunmurtumista puhumattakaan. Luustokin on elävä organismi siinä kuin vaikka lihaksistokin, ja sille saattaa tulla hyvin paljon saman tyyppisiä ongelmiakin. Ontumista ei aiheuta edes pelkästään joku jalan vamma. Syyllinen saattaa löytyä niskasta, selästä, hännästä tai vaikka vatsan seudulta.
Joskus diagnosointiin vaaditaan eläinlääkäri, välillä sen voi tehdä itsekin. Yleensä sanotaan, että murtumissa koira ei koskaan laita painoa murtuneelle raajalle, mutta tämä ei täysin pidä paikkaansa. Yleissääntönä se kuitenkin pitää paikkaansa ja raajan täydellinen tai lähes kokonaan käyttämättömyys on syytä aina tulkita murtumaksi. Yleensä luustosta johtuva muu kiputila kuin murtuma eroaa lihaskivusta siinä, että “luukipu” ei ole kosketusarka ja monesti siitä puuttuu tulehtuneelle lihakselle tyypillinen kuumotus.
Yleisinon kuitenkin lihasvammat. On kuitenkin syytä selvittää yleisimmät vammasyyt ontumisille – treenarin käyttämä hieroja tai fysioterapeutti löytää muut syyt, mikäli itse ei niitä saa selville.
Lihasvammat
Lihasvammat on greyhoundin yleisin kilpailun aiheuttama vammatyyppi. Jokainen kilpaileva greyhound kärsii jonkunasteisesta lihasvammasta uransa aikana, onneksi useimmilla kyseessä on kyseessä joku lievä muoto. Lihaksiston rakenteen ja toiminnan ymmärtäminen auttaa tulkitsemaan ja havaitsemaan lihasvammoja. Lihasvammojen ehkäisyssä on kahden asian ymmärtäminen yli kaiken. Ensimmäinen, että ne johtuvat ylirasituksesta. Työtä on ollut liikaa, lepoa liian vähän. Ollaan oltu liian ahneita. Toinen, että lihasvamma oireilee aina etukäteen. Se ei käytännössä koskaan tule puun takaa. Merkkien huomaaminen saattaa joskus olla vaikeaa, ja niiden tulkitseminen vieläkin vaikeampaa. Jokaisesta tapauksesta oppii ja opin myötä kykenee vähentämään riskiä, mutta koska oppiminen tässä tapauksessa ei tapahdu treenarin oman kantapään kautta, vaan hinnan maksaa kipuileva koira, niin oppimistilanteet tulisi pyrkiä pitämään niin harvinaisina kuin mahdollista.
Treenari, jolla hajoavat koirat toinen toisensa jälkeen, on joko kovakalloinen tai liian ahne. Joku menee rikki aina joskus jokaisella, mutta ei järjestään kaikki joka kerta. Jos näin tapahtuu, niin jotain tehdään rankasti väärin.
Lue loput »


Kommentteja