Ihmisillä on kautta aikain ollut petovihaa. Oikeampaa olisi kylläkin puhua haittaeläinvihasta, koska antipatiat ja tappohalut eivät kohdistu läheskään aina nimenomaan petoihin. Jokainen eliö, joka uhkaa elämäämme, omaisuuttamme tai reviiriämme saa oman osansa. Eikä uhan tarvitse olla edes aito. Pelkkä kuvitelma riittää. Osa vihasta (tai pelosta) on atavistista perua. Hämähäkit ja viattomat vaskitsat, ne jalattomat sisiliskot, saavat oman osansa siitä, että satoja tuhansia vuosia sitten joku hemmetin anakonda tai boa saattoi viedä apinan poikasen. Susi ei ole ollut ihmiselle käytännössä uhka enää aikoihin, mutta koska se saattaa uhata hyötyeläinpitoa, niin se saa lähteä. Ei saimaannorppaa lahdata siksi, että se söisi uhkarohkean uimarin isovarpaan, vaan koska se vaikeuttaa pienen piirin verkkokalastusta. Irlannissa on Euroopan köyhin biodiversiteetti, eikä siellä ole suuremmin kettua suurempaa maanisäkästä. Ei syy ole geologisen historian, että Irlanti on pelkkä turpeen täyttämä kalliokattila. Paddyt lahtasivat kaiken, joka edes saattoi katsoa lampaan karitsaa sillä silmällä. Paitsi tietysti lammaspaimenia, joka jonkun tulkinnan mukaan on harmi; irlantilaisetkin voitaisiin laskea haittaeläimiin.

Lue loput »