Merkinnät tagille liha

Läskit kisakoirat

Tämä on aitoa, puhdasta jagstergatea – eli vuoto. Tällä kertaa Nordicin kasvattifoorumin antia. Yksi postaus ketjusta, jossa pohditaan kilpagreyhoundien äkillistä lihomista kisakauden alussa. Kun treenattu koira lihoaa yhtä äkkiä kaksi kiloa, niin tapahtuu parikin asiaa. Ensimmäiseksi koiran keskimatkan (480 – 560 m) ajat romahtavat. Vähintään sekunnin, joka on murhaa lajissa, jossa se matkana tarkoittaa tuollaista 14 metriä, noin. Yleensä lähtö ei suuremmin kärsi, eikä ensimmäiset 300 metriä, mutta sitten tulee romahdus ja koira pysähtyy kuin seinään. En haluaisi syyllistyä mauttomuuksiin, mutta monestiko olette nähneet painonvartijoiden pärjäävän satasella? Laitan postauksen julkiseen jakoon yhdestä syystä: että se herättäisi muutkin urheilukoirien omistajat seuraamaan koiriensa painoa ja pohtimaan onko se liian matala vai korkea; ja miksi.

Hallittu kielenkäyttö, oikeakielisyys sekä looginen rakenne on puhdasta, ehtaa foorumitasoa. En katsonut tarpeelliseksi editoida sitä.

Lue loput »

, , ,

Ei kommentteja

Nopeusharjoittelu ja proteiinit

Monet pyrkivät tehostamaan treenausta ja kilpailusuoritusta lisäravinteilla. Vaikka joskus seuraus onkin buustaava, niin ajattelun lähtökohta on silloin väärä. Lisäravinteiden ensisijainen tarkoitus on paikata ravinnon puutteita ja tyydyttää rasituksen aiheuttamat lisätarpeet. Viime kädessä koira yritetään pitää aktiiviuransa niin läjässä kuin mahdollista, ja saada niin terve ja pitkäikäinen eläkeläinen kuin mahdollista. Ei E-vitamiinia anneta siksi, että koira kulkisi sillä nopeammin, vaan estämään rasituksen (ja rasvojen) aiheuttamien vapaiden radikaalien tekemät tuhot. Tähänkin pätee vanha hokema: on eri asia syödä pysyäkseen hengissä, kuin syödä ja hyödyntää syöty optimaalisesti. Mutta toki suorituksen parantamiseen tähtääviä lisäravinteitakin löytyy. Vaikkapa kreatiini. Tiedän greyhoundeja, jotka syövät aminohappoja purkista enemmän kuin mitä saavat ruokaa. Pientä liioittelua tuossa ehkä oli, mutta vain vähän. Vaikka pääsääntöisesti aminohappolisät ovatkin greyhoundeille turhia, niin paikka paikoin niitäkin kannattaa harkita. Varsinkin jos lompakossa on ylimääräistä rahaa. Mutta kenelläkään ei ole tietenkään mitään sitäkään vastaan, että lisäravinteilla – laillisesti ja kustannustehokkaasti – saadaan terveyden lisäksi myös parempaa suorituskykyä.

Lue loput »

, , , , , , , , , , , , , , ,

Ei kommentteja

Ihmisravinnoksi kelpaavaa

Varsinkin kuivamuonissa, mutta lisääntyen myös raakatuotteissa, käytetään mainosiskuna termiä ihmisravinnoksi kelpaava. Sillä annetaan ymmärtää, että raaka-aineet ovat parempia kuin muilla, ja joskus tuo saattaa jopa pitää paikkaansakin. Mutta se kuuluu myös väittämiin, jotka eivät aivan pidä paikkaansa. Kun broilerin koipireisiä myydään barffaajille ihmisravintona kelpaavana, niin se ei sitä pykälien mukaan ole, vaikkakin se sellaista täytyy olla ja omistajakin voisi niitä syödä. Samainen firma saattaa myyda jauhettua kanamassaa, joka on myös valmistettu ihmisravinnoksi kelpaavista raaka-aineista. Sinänsä pykälien vastainen väite tuokin, mutta huomioitava asia on, että väite ei kerro yhtään mitään syötävän lihan määrästä, vaan massa saattaa olla samaa huttua kuin rehunakin markkinoitu kanamassa. Silti sekin on alkuperältään ihmisravinnoksi kelpaavaa lihaa, vaikka ei kelpaa ihmisravinnoksi eikä ole lihaa.

Lue loput »

, ,

Ei kommentteja

Salmonella ja raakaruokinta

Säännönmukaisesti törmää salmonellaan argumenttina raakaruokinnan riskeistä. On hienoa, että suomalaiset tiedostavat elintarvikehygienian ruotsalaisia paremmin, jotka sairastuvat joukkottain ruokamyrkytyksiin. Salmonella ei ole kuitenkaan riski, eikä sellaisenaan kelpaa argumentiksi suuntaan tai toiseen. Ainakaan se ei ole riski koiralle, pääsääntöisesti, mutta omistajalle ehkä. Sitä ei kuitenklaan voida sälyttää raakaruokinnan niskoille vain siksi, että syötetään kanamunia ja broileria muodossa tai toisessa. Tartuntariski on loppujen lopuksi aivan sama syötetäänkö teollista vai raakaa, sillä ongelmakohta ei ole alkutuotannossa, vaan lopputuotteen käsittelyssä. Onneksi – tänä päivänä – salmonella voidaan sijoittaa kategoriaan teoreettiset riskit.

Lue loput »

, , ,

Ei kommentteja

Laihuutta lihapatojen ääressä

Kun koira vaihdetaan kuivamuonalta lihapohjaiseen ruokintaan, niin se usein laihtuu. Turhan monet barffaavat koirat ovat laihoja. Eivät hoikkia, vaan laihoja. Omistaja ei sitä läheskään aina näe, koska hän katsoo liian läheltä. Muutos ei tapahdu päivässä, mutta kahden viikon aikanakin tapahtunut painon lasku jää huomaamatta. Jos hyvin käy, niin jossain vaiheessa omistaja havahtuu muutokseen. Hän saattaa jopa korjata tilanteen. Edellyttäen tietysti, että ylipäätään tunnistaa laihuuden. Kaikki eivät tunnista. Se, että laihtumista ei huomata, johtuu yhdestä syystä. Koiraa katsotaan, mutta sitä ei nähdä. Helppo synti. Olen itsekin siihen syyllistynyt. Ja tulen syyllistymään tulevaisuudessakin, olkoonkin, että virheistään tulisi oppia. Olen myös päästänyt koiria liian laihoiksi. Ilman varsinaista tarkoitusta, ainoastaan muuttamalla ruokintaa. Pelkkää ajattelemattomuutta, koska en ollut miettinyt mitä kuppiin laitetaan. Kehno puolustus, koska minun pitäisi tietää paremmin.
Lue loput »

, , , , ,

Ei kommentteja

Mitoitusta ja dyykkausta

Meille tuli satsi kanamassaa. Jotkut kutsuvat sitä kananlihaksikin, joka minusta on lähinnä surkea vitsi. Miellyttävänä yllätyksenä massa oli pakattu kauniisti pahvilaatikoihin. Helpotti suunnattomasti kuljetusta ja pakastimiin siirtämistä. Mutta minulla olisi nöyrä pyyntö rehuntoimittajille. Koska kyseessä on pakastetavara, niin olisiko aivan mahdotonta mitoittaa pahvilaatikot sellaisiin ulkomittoihin, että ne saisi jollain tilatehokkuuden asteella sijoitettua arkkupakastimeen? Meikäläisen vajaakehittyneellä tilan ja avaruuden hahmottamiskyvyllä laatikoita saa pyöritellä kerran jos toisenkin ennen kuin ne ovat edes jotenkin legolinnamaisesti pakastimessa. Silti tyhjää tilaa jää aina joltisenkin.

Lue loput »

, ,

2 kommenttia

Punaista luujauhoa

Kävin eilen Kennelrehun autolla paikkaamassa akuuttia lihapulaa. Kiva bisnes, mutta hankala työssäkäyvälle. Näytti vaan edelleenkin siltä, että heidän ei edes tarvitse panostaa heihin, jotka eivät keskellä päivää pääse paikalle ja saa lihoja heti kylmään. Kauppa vetää muutenkin. Tällä kertaa olin lihaan positiivisen yllättynyt, se oli jopa kohtuullisen punaista. Aina ei ole. Mukaan lähti lisäksi lohiöljyä, rustoluita sekä luumursketta. Maksa- ja lihaisa rasva -varastot eivät tarvinneet täydennystä. Hauska nimitys ihralle tuo lihaisa rasva, ja meidän käyttö loppuu kun laatikko on syötetty. Sopii varmasti jollekin, mutta ihraa saa halvemmallakin ja mukavammin pakattuna. Olin ollut kiltti, ja muistanut tehdä jopa tilauksen etukäteen. Edellä seissyt rouva turkissaan ei ollut. Olen törmännyt häneen ennenkin. Ei hän koskaan tilaa etukäteen, ja muistaa jopa valittaa, jos hänen tarvitsemiaan tuotteita ei olekaan. Noita riittää, eikä Kennelrehun kierroksen loppupäässä taida tarvita tehdä ex tempore ostoksia. Vaikka auto kulkee, tilaus on helppo tehdä (nettisivun aikataulupäivityksiin ja pysähdysten kartoittamiseen saisi kylläkin keskittyä, nettitilauskin olisi kiva – wink wink), niin on kritisoitavaakin.

Lue loput »

, , , ,

Ei kommentteja

Kilpailuruokinta

Greyhoundien kilpailuruokinta on asia, jota eräällä tavalla pidetään omana tieteenhaarana. Jokaisella kasvattajalla ja auktoriteetilla on oma näkemyksensä ja suosituksensa aiheesta. Suhtautuminen on minusta outo, koska mitään sellaista kuin kilpailuruokinta ei itseasiassa edes ole. On ainoastaan erilaisia painotuksia riippuen siitä, mitä halutaan saavuttaa. Aivan samoin kuin ns. arkiruokinnassa. Kilpailukauden ruokintaa toki painotetaan eri tavalla kuin talvikauden kunnon kohotuksessa ja kilpailuaamun ruokinta eroaa vaikka seuraavan päivän  aamusta. Kuten treenausta, hoitoa ja ylipäätään ruokintaa, niin tämäkin voidaan tehdä useilla eri variaatioilla. Seuraava on kuitenkin todettu toimivaksi, ja sillä on voitettu isoja kilpailuja.
Lue loput »

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

3 kommenttia

Voittajia pikaruualla

Olen muutamassa edellisessä Puruvoiman merkinnässä käsitellyt muutamia huomioita kuivamuonista, barffista ja kotiruokinnasta. Tökännyt niiden puutteisiin ja toivottavasti löytänyt niistä jopa hyviäkin puolia. Jokaisella tavalla kun niitäkin on, vaikka ne joskus unohtuisivatkin. Tai jäisivät luulojen ja pseudofaktojen varjoon. Olen kokeillut lähes jokaista variaatiota aitoa barffia lukuunottamatta. Yksi on kuitenkin toiminut. Olen saanut sillä parhaita tuloksia niin pennuilla, emänartuilla, eläkeläisillä kuin huippukilpailijoillakin. Se on helppoa, nopeaa ja kohtuullisen edullista. Ei halpaa, sillä sellaista ruokintaa ei ole keksittykään – ellei itse ole alkutuottaja. Tai joku muu maksaa laskut. Mutta se vaatii suhteessa hyötyyn vähiten varastointitilaa ja ryöstää lompakkoa huomattavasti vähemmän kuin superpremiumeläinkaupparoturuuat. Ei se ole minun keksintöni, ja sitä käyttävät monet. Ruokintaa kutsutaan yleisesti nimellä sekaruokinta.

Lue loput »

, , , , ,

Ei kommentteja

Koira ei ole jätemylly

Samaan tahtiin kun koiraharrastajat kokevat kuivamuonien aiheuttavan enemmän ongelmia kuin antavan hyötyä; samaan tahtiin kun barf koetaan liian vaikeaksi suunnitella ja toteuttaa, niin ollaan eräällä tavalla palaamassa alkupisteeseen. Yhä useampi on siirtymässä ruokintatapaan, jolla ei ole selvää auktoriteettiä, ei markkinointia, eikä minkäänlaista ohjenuoraa. Kotiruokinta saattaisi olla sopiva termi. Osa on tai saattaa olla raakaa, mutta pyritään välttämään teollista. Jos kuivamuonia verrattaisiin valmiseineksiin ja barffia toisen äärilaidan elävään ravintoon, niin kotiruokinta on siinä jossain puolessa välissä – kuten ihmisilläkin. Hyödynnetään se, mitä käytetään ihmisille tai ostetaan koirille omat ruokatarpeensa ja valmistetaan itse. Kuten kaikissa muissakin ruokintametodeissa, niin tässäkin on omat hyötynsä ja sudenkuoppansa. Mutta koska tapa on täysin epäkaupallinen – ainakin vielä tätä kirjoitettaessa – niin se ei vielä nauti samasta painolastista kuin muut: propagandasta.
Lue loput »

, , , , , ,

Ei kommentteja

Better Tag Cloud