Tieto luo tuskaa. Mutta vasta sitten, kun tietää ettei tiedä. Sitä ennen menee hilpeästi hoilotellen. Jossain vaiheessa elämääni minäkin uskoin väitteeseen, että kanamunaa ei saa antaa koiralle, koska se tekee kalvon vatsalaukkuun ja estää valkuaisen imeytymisen. Hölynpölyähän tuo on. Jo pelkästään siksi, että ei vatsalaukusta mitään imeydy. Eikä happoja ja entsyymejä suuremmin kiinnosta työstävätkö ne lihaa vai munaa. Tuon tiedon myötä tuska alkoi lisääntymään ja nälkä kasvamaan. Tiedän, että suden mahalaukun happamuus on korkeampi kuin koiran. Osaksi suden vähäkalsiumisen ruuan takia. Tiedän myös, että valkuaisen sulattaminen vaatii niin hapanta ympäristöä kuin mahdollista – suden pH 1 on aika optimi. Mutta nyt tuskaa luo se, että en tiedä kuinka vahvasti määrätyt koirien ruuansulatukselliset ongelmat johtuvat kuivamuonien Ca/P-tasapainotetuista ruuista, vatsalaukun happamuudesta ja kehnosta valkuaisesta. Sudelle optimimpi Ca/P-suhde on lähellä 1:1, koirille suositellaan korkeampaa. Korkeampi kalsium nostaa vatsalaukun pH:ta emäksen suuntaan, noin arvolle pH 3. “Vähemmän happamampi” mahaneste sulattaa kehnommin valkuaista, joka on kuivamuonissa muutoinkin kehnoa kasvisvalkuaista. Barffaajat tunkevat vielä enemmän luuta koiraan ja nostavat entistä enemmän happamuutta emäkseen päin, jonka takia valkuaisten sulavuus kärsii lisää. No, kaupan päälle kylläkin kasvismössöjen hyödynnettävyys hiukan paranee. Pointti on siinä, että minä “tarvitsen” tuota tietoa. Minä voin spekuloida tuon nyanssin merkitystä vaikkapa allergioiden kehittymiselle. Vasta-alkajalle tuo on täysin tarpeetonta. Uutta koiranomistajaa mietityttää enemmänkin säkkien painatukset ja Lemmikkipalstoilta saatu käsitys vehnän vaarallisuudesta. Mutta kun ensimmäistä pentuaan hemmotteleva aloittelija lähtee hakemaan perustietoa, niin vaikeuksissa on.
Posts tagged: kalkki
Kilpailuruokinta
Greyhoundien kilpailuruokinta on asia, jota eräällä tavalla pidetään omana tieteenhaarana. Jokaisella kasvattajalla ja auktoriteetilla on oma näkemyksensä ja suosituksensa aiheesta. Suhtautuminen on minusta outo, koska mitään sellaista kuin kilpailuruokinta ei itseasiassa edes ole. On ainoastaan erilaisia painotuksia riippuen siitä, mitä halutaan saavuttaa. Aivan samoin kuin ns. arkiruokinnassa. Kilpailukauden ruokintaa toki painotetaan eri tavalla kuin talvikauden kunnon kohotuksessa ja kilpailuaamun ruokinta eroaa vaikka seuraavan päivän aamusta. Kuten treenausta, hoitoa ja ylipäätään ruokintaa, niin tämäkin voidaan tehdä useilla eri variaatioilla. Seuraava on kuitenkin todettu toimivaksi, ja sillä on voitettu isoja kilpailuja.
Read more »
Voittajia pikaruualla
Olen muutamassa edellisessä Puruvoiman merkinnässä käsitellyt muutamia huomioita kuivamuonista, barffista ja kotiruokinnasta. Tökännyt niiden puutteisiin ja toivottavasti löytänyt niistä jopa hyviäkin puolia. Jokaisella tavalla kun niitäkin on, vaikka ne joskus unohtuisivatkin. Tai jäisivät luulojen ja pseudofaktojen varjoon. Olen kokeillut lähes jokaista variaatiota aitoa barffia lukuunottamatta. Yksi on kuitenkin toiminut. Olen saanut sillä parhaita tuloksia niin pennuilla, emänartuilla, eläkeläisillä kuin huippukilpailijoillakin. Se on helppoa, nopeaa ja kohtuullisen edullista. Ei halpaa, sillä sellaista ruokintaa ei ole keksittykään – ellei itse ole alkutuottaja. Tai joku muu maksaa laskut. Mutta se vaatii suhteessa hyötyyn vähiten varastointitilaa ja ryöstää lompakkoa huomattavasti vähemmän kuin superpremiumeläinkaupparoturuuat. Ei se ole minun keksintöni, ja sitä käyttävät monet. Ruokintaa kutsutaan yleisesti nimellä sekaruokinta.
Lisäravinteista yleisesti
Lisäravinteita ovat kaikki sellaiset elektrolyytit, vitamiinit, kalkki, rauta ja muut ravintolisät, kuten esimerkiksi aminohapot tai flavonoidit, joita annetaan normaalin ruokinnan lisäksi. Hieman hölmönä yleistyksenä voidaan sanoa, että kaikki sellainen, jotka löytyvät normaaliravinnosta, mutta jonka määrää lisätään purkista annostelemalla, ovat lisäravinteita.
Valkosipuli
Valkosipuli, tai suomalaisittain kynsilaukka, kuuluu monen koiranomistajan ja greyhoundtreenarin säännöllisesti käyttämiin ravintoaineisiin. Se on ravintoarvoltaan erinomainen, mutta sitä ei voi määrällisesti syöttää niin paljon, että siitä olisi tuolta osin suurtakaan hyötyä. Sitä annetaankin enemmälti sen lääkinnällisten ja muiden terveyttä tukevien ominaisuuksien takia. Valkosipuliin kytketäänkin ehkä eniten terveysuskomuksia. Osa niistä on perusteltuja, osa enemmänkin kansanuskoa.
