Merkinnät tagille jalostus
Yliaktiiviset säheltäjät
Yliaktiivisuus saattaa olla yksi yleisimmistä koirien käytöshäiriöistä. Usein mainitaan myös eroahdistus, mutta kohtuullisen usein nuo liittyvät toisiinsa. Eivät toki aina, sillä välillä eroahdistus on aitoa ahdistusta, jossa koira ei kestä olla yksin – ei jatkuvaa touhuamista ja paikkojen sekä tavaroiden tuhoamista. Syitä on vähintään yhtä monta kuin koiraa ja omistajaakin, mutta syyttävä sormi osoittaa kuitenkin kasvattajia. Hermostuneiden ja ylivilkkaiden käyttö jalostuksessa on ongelmaroduissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Oikeammin, luonneongelma ei ole jalostuksellinen este, ellei se estä koiraa saamasta hyväksyttyä luonnetestitulosta tai sertiä näyttelykehästä. Eivätkä aina nuokaan puutteet ole este astutukselle.
Katiskatweet 2010-06-30
- GRL:n hallitus päätti estää lisensoidun, täyden kilpailuoikeuden omaavan koiran osallistumisen Suomen Derbyyn omituisella sääntötulkinnalla. #
- GRL alkavan skandaalin kourissa: liittokokouspöytäkirjat ilmeisesti pahasti puutteellisia. Kokouksen kulut mysteerejä. #
- Greyhoundeja syyllistetään pakastesiemennyksistä, vie astumiskyvyt. Hevosilla on helpompaa, ja kalliimpaa http://tinyurl.com/37eky8n #
- Helteitä. Muistakaa juottaminen ja jäähdytys, varjopaikat. Liikutaan vain myöhään illalla. #
- Peace stagnates. Conflict mobilizes. Harmi, että koko koiramaailma käyttää tuota ohjenuorana. Myös greyhoundit. #
Powered by Twitter Tools
Proven
Siitosuros tai -narttu on proven, eli sillä on jälkeläisnäyttöä, kun joku sen jälkeläisistä voittaa. Tälle ei ole mitään virallista määritelmää, mutta en menisi julkisesti kehumaan koiraa proveniksi jos sillä ei ole open-, isomman stakesin tai klassikkovoittajaa.
Proven on enemmän markkinointitermi kuin jalostuksellinen asia, sillä narttujen on luonnollisesti vaikeampi päästä proveniksi, mutta urosten kohdalla on muistettava että kun se on saanut tarpeeksi narttuja, niin siitä tulee käytännössä aina proven – aina sieltä vähintään se yksi voittaja löytyy kun jälkeläismäärä on tarpeeksi iso.
Miettimisen aihetta
Suomen Kennelliiton pää-äänenkannattajasta Koiramme-lehdestä 6/2010 lainattua. Näitä kannattaa hiukan pohtia, useammaltakin kantilta.
SuKoKan puheenjohtaja Juha Kares, aiheena Kennelliiton jalostuksen strategiaehdotus:
Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta ei nauti kasvattajien arvostusta, Toimikunnasta puhutaan kentällä yleisesti pikkutyttöjen kerhona. Toimiminen tutkijana tai eläinlääkärin praktiikan hoitaminen ei tee kenestäkään kasvattamisen ammattilaista. Kares pyysi paikalla olleita jalostustieteellisen toimikunnan jäseniä nostamaan kätensä jos ovat kasvattaneet 10 sukupolvea koiria. Kun käsiä ei noussut, Kares sivalsi kasvattajien vähäisenkin arvostuksen toimikuntaa kohtaan romahtaneen taannoin kun viimeinen tunnettu kasvattaja toimikunnasta lähti.
Jokaisessa harrastuksessa on aina syytä kysyä, että onko heillä, jotka ovat ohjaksissa, kokemusta lajistaan. Vahva tahtotila on hieno asia, mutta ei se kokemuksen puutteesta johtuvaa luuloa korvaa.
Metsästyskoirista, Kennelliiton valtuutettu Esa Keskinen, aiheena strategiaehdotus:
Jos painotetaan liikaa geneettistä minimuotoisuutta, viedään pelivälineitä jalostaa toimivia koiria.
Kärjistäen, onko kylärakkien vapaa pariutuminen tavoiteltavampaa kuin päämäärätietoinen jalostus? Entä tekevätkö kasvattajat ylipäätään jalostusta – käyttivät sitten ulko- tai sisäsiitosta?
Mun koira voitti
Mona ja Lil' Bit Of Pixie http://paronen.kuvat.fi/kuvat/
Mun koira voitti, totesi Mona 5v, kun Lil’ Bit Of Pixie oli jalkapesulla – Mona kun on osaomistajana. Saihan tuota kehuakin, sillä uros oli voittanut selvääkin selvemmin 495 metrillä sijoituslähdön, vieläpä kelpo ajalla. Hauskaksi tilanteen teki se, että Mona mainosti voittoa lähdön kakkoselle. Antaa ihan uuden merkityksen sanonnalle hieroa suolaa haavoihin. Lil’ Bit Of Pixien hyvän 29,24 voittoajan mahdollisti Turun Metsämäen greyhound-radan hyvin kasteltu, mutta tiukaksi, jopa kovaksi lanattu rata. Moisella alustalla on riskinsä, mutta siitäkään ei päästä yli eikä ympäri, että se sallii oikealle koiralle mahtavan nopeuden. Little ei ollut kuitenkaan päivän suuria voittajia, koska samaan aikaan juostiin greyhoundien Frontline Comp Sprintti Derby 2010 alkuerät ja whippettien Finn-Speeds Sprintti Derby 2010 finaali.
Katiskatweet 2010-06-02
- Törmäsin: “Esimerkiksi merilevällä on kahden viikon varoaika” http://tinyurl.com/2waexl9 // Ei ole kts. esim. http://tinyurl.com/d9lbzt #
- Nautajalostusmainos, mutta perusidea toimii koirillakin http://tinyurl.com/2wshnku // Ainakin greyhoundeilla on toiminut. #
Powered by Twitter Tools
Geenien ylivaltaa
Greyhound, tai englanninvinttikoira, on maailman nopein pystylähtijä ja nisäkkäiden kakkonen gepardin jälkeen. Kennelmaailmassa koirat on jaettu tyypeittäin, ainakin periaatteessa, ja Kennelliitossa kaikki vinttikoirarodut kuuluvat samaan ryhmään. Ainakin periaatteessa. Greyhoundeista on kahta eri jalostussuuntaa, jotka lähtivät omille teilleen noin 1900-luvun alussa. Alkuperäinen greyhound jatkoi maailmanvalloitustaan ottamalla repertuaariinsa 1920-luvun lopulla syntyneen uuden keksinnön: ovaaliradalla juostavan kilpailun keinovieheen perässä. Uudempi tyyppi siirtyi näyttelytoimintaan ja muuttui ulkonäöllisesti kohtuullisen erilaiseksi. Näyttelylinjaisilla ei kilpajuoksu näytellyt mitään osuutta jalostuksessa. Koska koirien sukupolvi on kolmesta viiteen vuotta, niin tyyppien eriytyminen tapahtui suhteellisen lyhyessä ajassa. Ei tarvittu lajien kehittymisen satoja tuhansia vuosia, riitti 50. 1950-luvun taitteen jälkeen myös muillakin vinttikoiraroduilla alettiin harrastamaan ratajuoksua. Vaihtelevalla menestyksellä, eikä vähiten siksi, että niilläkään ei ratamenestys näytellyt mitään roolia jalostuksessa.
Välineurheilun eliittiä
Greyhound racing on välineurheilua. Väite, joka saa monet takajaloilleen. Samalla tapaa kuin että Suomessa ovaaliradalla menestyvät nimenomaan ammattilaiset – pitkällä aikajänteellä. Molemmat väitteet ymmärretään väärin. Tai halutaan ymmärtää väärin. Välineurheilu ei tarkoita koirien välineellistämistä, kuten ammattilaisuus ei tarkoita suoraan ansiotoimintaa. Ansiotoiminnassakaan ei ole mitään vikaa. Kirjoitin aiheesta yli 10 vuotta sitten lyhyen ja erittäin kevyesti pintaa viistävän jutun Rakkaudesta lajiin, silti money matters. Se oli aikaa, jolloin kukaan ei tiennyt blogeista mitään. Ammattilaisuuteen tulee suhtautua ideana, maailmankatsomuksena. Miten suhtautuu toimintaansa kokonaisuutena. Harkitsin pitkään välineurheilu-termin käyttöä. Tulin siihen tulokseen, että se puoltaa paikkaansa. Ehkä se herättää jotkut suhtautumaan koiriinsa toisin. Ymmärtämään, että niistä on pidettävä laajassa merkityksessä huolta. Ymmärtämään, että hoitamaton, huoltamaton ja treenaamaton koira radalla on pahintä mitä voidaan tehdä. Synti.
Occamin partaveitsi
Occamin partaveitsi (tai Okkamin, tai Ockhamin) on teoria, joka tunnetaan myös nimellä säästäväisyyden periaate. Sillä ei sinänsä ole mitään tekoa rahatalouden kanssa, vaikka sitä voidaan soveltaa siihenkin. Occamin partaveitsi perustuu ajatukseen, että jonka mukaan ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen. Selityksistä tulee siis karsia kaikki ylimääräiset tekijät eli teorioiden tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia. Occamin partaveitsen mukaan kilpailevista, yhtä selitysvoimaisista teorioista tulisi valita kaikkein yksinkertaisin. Asioista ja niiden oletuksista ei saa tehdä liian monimutkaisia, vaan yksinkertainen on kaunista. Tämä on mahtava ajatus koiramaailmassakin. Jokainen nirsoilu ei johdu allergiasta, vaan nälän puutteesta. Vinkuminen ja epätoivottava puuhailu ei aina olekaan läheisriippuvuutta ja eroahdistusta, vaan kurittomuutta ja tapojen puutetta. Koirajalostuksessa Occamin partaveitsi vasta olisikin paikallaan. Paitsi, että asiat saadaan pidettyä kauniisti hallittavissa, niin partaveitsellä saisi mukavasti viilleltyä silpuiksi useimmat pentumainokset.
Zen ja greyhoundin treenauksen taito
Zen tarkoittaa mietiskelyä. Se on yksi Kiinasta lähtenyt buddhalaisuuden muoto, joka perustuu vahvasti meditaatioon. Minä en ymmärrä zenistä mitään. Ehkä siksi, että en osaa hiljentyä. Silti ajatuksena erään zen-harjoituksen idea tuntuu läheiseltä. Siinä pyritään osoittamaan kaavamaisen käsitteellisen ajattelun rajallisuus. Silti ei päästä yli eikä ympäri siitä, että ennen kuin sääntöjä voi rikkoa ja kaavoja muokata, niin säännöt ja kaavat on osattava. Soveltaminen ennen tietoa on kädettömyyttä, peiteltyä tietämättömyyttä. Zenissä pyritään valaistumiseen, joka ajatellaan yhtäkkiseksi tapahtumaksi. Siinä zenin harjoittaja yhtäkkiä pääsee minuudettomuuden tilaan ja käsitteellisen ajattelun taakse ja ymmärtää oman “buddhaluontonsa”. Saattaa olla, että greyhoundin treenaamisellakin saavutetaan valaistuminen – sitä ei ole ison kilpailun voitto – mutta on mahdollista oppia lukemaan koiraansa ja tekemään asioita eräällä tavalla selkäytimestä. Ehkä Jimi Hendrix oli koennut valaistumisen, mutta se on ainakin varma, ettei hän kitarasointujaan soittaessaan miettinyt.
Lue loput »
Jagster
Comics Gone Bad
Kommentteja