Olen muutamassa edellisessä Puruvoiman merkinnässä käsitellyt muutamia huomioita kuivamuonista, barffista ja kotiruokinnasta. Tökännyt niiden puutteisiin ja toivottavasti löytänyt niistä jopa hyviäkin puolia. Jokaisella tavalla kun niitäkin on, vaikka ne joskus unohtuisivatkin. Tai jäisivät luulojen ja pseudofaktojen varjoon. Olen kokeillut lähes jokaista variaatiota aitoa barffia lukuunottamatta. Yksi on kuitenkin toiminut. Olen saanut sillä parhaita tuloksia niin pennuilla, emänartuilla, eläkeläisillä kuin huippukilpailijoillakin. Se on helppoa, nopeaa ja kohtuullisen edullista. Ei halpaa, sillä sellaista ruokintaa ei ole keksittykään – ellei itse ole alkutuottaja. Tai joku muu maksaa laskut. Mutta se vaatii suhteessa hyötyyn vähiten varastointitilaa ja ryöstää lompakkoa huomattavasti vähemmän kuin superpremiumeläinkaupparoturuuat. Ei se ole minun keksintöni, ja sitä käyttävät monet. Ruokintaa kutsutaan yleisesti nimellä sekaruokinta.
Posts tagged: Ca/P-suhde
Koira ei ole jätemylly
Samaan tahtiin kun koiraharrastajat kokevat kuivamuonien aiheuttavan enemmän ongelmia kuin antavan hyötyä; samaan tahtiin kun barf koetaan liian vaikeaksi suunnitella ja toteuttaa, niin ollaan eräällä tavalla palaamassa alkupisteeseen. Yhä useampi on siirtymässä ruokintatapaan, jolla ei ole selvää auktoriteettiä, ei markkinointia, eikä minkäänlaista ohjenuoraa. Kotiruokinta saattaisi olla sopiva termi. Osa on tai saattaa olla raakaa, mutta pyritään välttämään teollista. Jos kuivamuonia verrattaisiin valmiseineksiin ja barffia toisen äärilaidan elävään ravintoon, niin kotiruokinta on siinä jossain puolessa välissä – kuten ihmisilläkin. Hyödynnetään se, mitä käytetään ihmisille tai ostetaan koirille omat ruokatarpeensa ja valmistetaan itse. Kuten kaikissa muissakin ruokintametodeissa, niin tässäkin on omat hyötynsä ja sudenkuoppansa. Mutta koska tapa on täysin epäkaupallinen – ainakin vielä tätä kirjoitettaessa – niin se ei vielä nauti samasta painolastista kuin muut: propagandasta.
Read more »
