Yliruokinnalla laihtuu

Näppituntumalla uskaltaisin väittää, että suurin yksittäinen ruokintaongelma maailmalla (siis foorumimaailmassa) ovat nirsoilevat koirat. Ruoka ei maistu. Kupista valikoidaan määrätyt asiat ja loppu jätetään syömättä. Omistajat yrittävät epätoivoisesti löytää ruokaa, joka maistuisi. Lopulta päädytään syöttämään hanhenmaksapalleroita kermassa, hopeisella pikkulusikalla syötettynä. Nirsoilusta ollaan huolissaan useimmiten siksi, että koira on myös turhan hoikka – jollain mittarilla ainakin. Ylilihavien omistajathan olisivat vain onnellisia, jos koira lopettaisi kaiken mahdollisen pupeltamisen. Nirsous on harvemmin aikuisten greyhoundien ongelma, mutta kasvavilla – jonkun matkaa luovutuksen jälkeen – siihen välillä törmää. On yksi syy siihen, miksi aikuinen ratagreyhound syö kuppinsa ja kiillottaa sen niin hyvin, että tiskaaminen on lähinnä muodollisuus. Syy on käänteisesti sama, miksi muissa roduissa nirsoutta tavataan. Syyn nimi on nälkä – tai sen puute.

Lue loput »

Eri sulamisajat ovat murhaa

Netin turuilla ja toreilla törmää säännönmukaisesti muutamaan väitteeseen. Näitä koiramaailman urbaaneja legendoja ovat esimerkiksi kasvunopeuden säätely ruokinnalla, munuaisten tuhoutuminen valkuaista syöttäessä ja että koira jopa kuolee eri ravintoaineiden erilaisista sulamisajoista. Takerrutaan tällä kertaa tuohon viimeiseen, vaikka jokainen noista ohjaa melkoisestikin niiden koirien ruokintaa, joiden omistajat ovat ylipäätään edes jonkin verran kiinnostuneita siitä mitä koiraansa työntävät. Kaksi ensimmäistä olisivat tietysti koiran terveyden kannalta huomattavasti tärkeämpiä, koska niiden perusteella tuhansilta koirilta evätään yksi tärkeimmistä ravintoaineista, proteiinit. Mutta koska miljoonat lajitoverit ylipäätään elävät kehnolla ja aika ajoin riittämättömällä proteiinien saannilla – kuivamuonateollisuus on vahva – niin murretaan (taas kerran) perustaa yhdeltä myytiltä. Sillä teoria – kaunis sana, joka meikkaa piiloon sen kuvaavamman: luulo – ruoka-aineiden erilaisten sulamisaikojen aiheuttamista riskitekijöistä vaikeuttaa aivan turhaan maailman helpointa hommaa: koirien päivittäistä ruokintaa.
Lue loput »

Kilpailuruokinta

Greyhoundien kilpailuruokinta on asia, jota eräällä tavalla pidetään omana tieteenhaarana. Jokaisella kasvattajalla ja auktoriteetilla on oma näkemyksensä ja suosituksensa aiheesta. Suhtautuminen on minusta outo, koska mitään sellaista kuin kilpailuruokinta ei itseasiassa edes ole. On ainoastaan erilaisia painotuksia riippuen siitä, mitä halutaan saavuttaa. Aivan samoin kuin ns. arkiruokinnassa. Kilpailukauden ruokintaa toki painotetaan eri tavalla kuin talvikauden kunnon kohotuksessa ja kilpailuaamun ruokinta eroaa vaikka seuraavan päivän  aamusta. Kuten treenausta, hoitoa ja ylipäätään ruokintaa, niin tämäkin voidaan tehdä useilla eri variaatioilla. Seuraava on kuitenkin todettu toimivaksi, ja sillä on voitettu isoja kilpailuja.
Lue loput »

Pellavansiemen

Suomalainen koirien ruokintatutkimus perustuu lähinnä teollisuuden tarpeisiin löytää suomalaisia raaka-aineita rehujen valmistamiseen. Tämän myötä Kempe ja Saastamoinen tutkivat pellavansiemenrouheen soveltuvuutta ruokintaan. Pellavalla ei ole suurtakaan merkitystä kuivamuonilla ruokkiville ainakaan niin kauan, kun kotimaista koiranrehutuotantoa ei ole. Mutta barffaajille ja muille raakaruokkijoille tutkimus antaa ajateltavaa.
Lue loput »

Koira ei ole jätemylly

Samaan tahtiin kun koiraharrastajat kokevat kuivamuonien aiheuttavan enemmän ongelmia kuin antavan hyötyä; samaan tahtiin kun barf koetaan liian vaikeaksi suunnitella ja toteuttaa, niin ollaan eräällä tavalla palaamassa alkupisteeseen. Yhä useampi on siirtymässä ruokintatapaan, jolla ei ole selvää auktoriteettiä, ei markkinointia, eikä minkäänlaista ohjenuoraa. Kotiruokinta saattaisi olla sopiva termi. Osa on tai saattaa olla raakaa, mutta pyritään välttämään teollista. Jos kuivamuonia verrattaisiin valmiseineksiin ja barffia toisen äärilaidan elävään ravintoon, niin kotiruokinta on siinä jossain puolessa välissä – kuten ihmisilläkin. Hyödynnetään se, mitä käytetään ihmisille tai ostetaan koirille omat ruokatarpeensa ja valmistetaan itse. Kuten kaikissa muissakin ruokintametodeissa, niin tässäkin on omat hyötynsä ja sudenkuoppansa. Mutta koska tapa on täysin epäkaupallinen – ainakin vielä tätä kirjoitettaessa – niin se ei vielä nauti samasta painolastista kuin muut: propagandasta.
Lue loput »

BARF – uskoa vai ruokintaa?

BARF ruokintatyylinä valtaa koko ajan alaa. Vuosikymmeniä sitten hajanaisena tyylinä Yhdysvalloista vastareaktiona kuivamuonille alkanut ideologia sai kootumman muodon itselleen, kun australialainen eläinlääkäri Ian Billinghurst innostui aiheesta ja rakensi siitä oman version. Alunperin Biologically Appropriate Raw Food taipui Billinghurstin käsissä muotoon Bones And Raw Food – olkoonkin, että hän ei keksinyt sitäkään – mutta alkoi painottamaan nimenomaan luiden osuutta ruokavaliossa. Barffin suosion kasvaessa siitä on muotoutunut useita erilaisia tyylisuuntia, eikä tänä päivänä enää tiedä miten joku ruokkii, jos hän sanoo barffaavansa. Perusolettamuksena pitäisi kuitenkin voida pitää, että raaka-aineet ovat raakoja, mutta siihenkään ei voi enää luottaa. Niin sanottua kotiruokaakin on paikoin alettu kutsumaan barffiksi, lähtökohtaisesti virheellisesti.
Lue loput »

Rasva ruokinnassa

Kaikki tietävät, tai ainakin pitäisi tietää, että rasva on erittäin tärkeässä roolissa koiran ruuansulatuksen, energian tuotannon sekä ylipäätään hyvinvoinnin kannalta. Eikä greyhound tuolta osin eroa muista roduista, olkoonkin että rasvaa on yleensä kilpakoiran ruokinnassa pyritty enemmänkin välttämään. Nykyään tiedetään, että rasvahapoista on todella paljon hyötyä, eikä ihmispuolen “rasvakammo” päde koirilla. Rasvan, ja nimenomaan hyvälaatuisen eläinrasvan, puute lienee ruokinnan suurin ongelma. Rasvan puute aiheuttaa suurempia ongelmia kuin yliannos hiilihydraatteja. Se näkyy heti turkissa, tassuissa ja koko elinvoimassa.
Lue loput »

Kuitu

Ravintokuidulla eli imeytymättömillä hiilihydraateilla on paljon hyviä vaikutuksia elimistössä. Veteen liukenemattomia kuituja, joita ovat selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini, saadaan pääosin viljavalmisteista. Nämä kuidut lisäävät ulostemassaa ja nopeuttavat sen kulkemisnopeutta elimistössä, joten ne parantavat vatsan toimintaa ja hoitavat ummetusta. Ne myös parantavat suolen terveyttä. Veteen liukenevia eli geeliytyviä kuituja (β-glukaani, kasvikumit ja pektiini) saa marjoista, hedelmistä ja palkokasveista. Liukenevat kuidut vaikuttavat sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan.

Kuiduilla on myös vaikutusta verensokerin nousuun ja insuliinivasteeseen. Veteen liukeneva kuitu hidastaa mahalukun tyhjenemistä sekä hiilihydraattien imeytymistä, mikä tasaa verensokeria.

Greyhoundin ravinnossa pitäisi olla kuituja noin viisi prosentia. Silloin määrä on sopiva pitämään suolen hyvässä toiminnassa sekä imemään liiallisen kosteuden ulosteista. Kuidun määrä ei kuitenkaan koskaan saisi ylittää 10 prosentia, sillä silloin häiriintyy valkuaisen, rasvojen, hyödynnettävien hiilihydraattien sekä kalsiumin imeytyminen. Lisäksi liiallinen kuitujen määrä lisää suolen toimintaa, jolloin ulosteet löystyvät sekä hajuhaitat saattavat kasvaa megalomaanisiin mittoihin.

Lue loput »

Perusravintoaineet

Kouluissa on opetettu ravintoympyrä, mitä kaikkia ravintoaineita ihmisen on saatava päivittäisestä ruuastaan – tai edes hieman pidemmällä aikavälillä. Koiralla tämä ympyrä on hieman erilainen. Vaikka koirat ovat aikojen saatossa oppineetkin hyödyntämään sekaravintoa, ja jopa pysymään hengissä vegaaniruualla, niin koiraeläimet ovat silti lihasyöjiä. Niillä on lihansyöjän kyky hyödyntää rasvaa, niillä on lihansyöjän kyky hyödyntää ainoastaan nopeasti ja helposti imeytettäviä eläinvalkuaisia, niillä on nopean ruuansulatuksen lyhyt suolisto, niiltä puuttuu lähes täysin kasvisperäisen ruuan pilkkomiseen tarvittavat entsyymit, eikä niillä ole kuin yksi mahalaukku. Koiran perusravintoaineet ovat siis hyvin pitkälle samat kuin mitä löytyy ravintoketjun alemmilta portailta: riistaeläinten koostumus.
Lue loput »