Merkinnät tagille barf

Nälkä barffin jälkeen

The ResultTörmäsin tällaiseen foorumikierroksella:

Mun on muuten pakko antaa Bernille lihan osuutta päiväannoksissa enemmän kuin 20%. Se ei tolla 20% määrällä vaan pysy hyvässä painossa. Onko se nyt hirveän väärin?? Samassa suhteessa en kuitenkaan pysty lisäämään lihaisten luiden määrää, koska sitä määrää se ei sitten jaksaisi syödä

Lue loput »

, ,

Ei kommentteja

Katiskatweet 2010-07-16

  • Merilevää kannattaa ostaa isoissa purkeissa. Parasta ennen päiväyksestä ei tarvitse välittää: arvo on mineraaleissa ja ne eivät vanhene. #
  • Monet BARF-sivut neuvovat antamaan pähkinää. Huono idea. Ei sula, mutta suolitukosriskin saa. Hyviä rasvoja, mutta niitä ei saada käyttöön. #
  • Koira lihotetaan rasvalla. Lihakset tehdään liikunnalla+levolla. Rasvan vähentäminen ja proteiinien nostaminen ei tee lihaksia. #
  • Barffissa ummetus johtuu aina liiasta luusta. Jos luuta ei vähennä ja kuitua lisätään, niin aitoa ravintoa joutuu vähentämään. Road to hell. #
  • Naudanmaha on surkeaa sidekudosta + hiukan rasvaa. Ei koiran ravintoa. Snack, jonka kauppiaat ovat hypettäneet roskasta hyväksi katteeksi. #
  • Luomuliha on epäeettistä lihaa. Terveydenhoitoa viivytellään ja tehdään homeopatialla. Älä tue teollisuuskanalaa, äläkä luomutilaa. #
  • Jos vegaanille on ongelma antaa koiralle lihaa, niin kannattaa siirtyä hamstereihin. Koira ei ole vegaani, eikä sellaiseksi tule. #
  • Bayvantic ei häätänyt hyttysiä greyhoundeilla kahden viikon jälkeen. Välissä ei pesuja tai uimista. #

Powered by Twitter Tools

, , , ,

Ei kommentteja

Lukijakyssäri: Kalkki ja barf

Sellainen asia nyt kuitenkin mieltä askarruttaa kasvavan pennun ruokinnassa, että jos ruoassa kalsiumin osuus pitäisi olla vaikkapa noin 0,5g/painokilo ja fosforin n.80% kalsiumin määrästä, niin miten ihmeessä pentu luonnosta saisi niitä tuollaisia määriä, puhumattakaan barffista, jossa lihojen ja luiden lisäksi annetaan vielä reiluja määriä kaikkea muuta vähemmän tärkeää?!?! En ymmärrä tuota yhtälöä, ja olisinkin suuresti kiitollinen jos pystyisit asiaa minulle avaamaan!

Lue loput »

, , ,

3 kommenttia

Ihmisravinnoksi kelpaavaa

Varsinkin kuivamuonissa, mutta lisääntyen myös raakatuotteissa, käytetään mainosiskuna termiä ihmisravinnoksi kelpaava. Sillä annetaan ymmärtää, että raaka-aineet ovat parempia kuin muilla, ja joskus tuo saattaa jopa pitää paikkaansakin. Mutta se kuuluu myös väittämiin, jotka eivät aivan pidä paikkaansa. Kun broilerin koipireisiä myydään barffaajille ihmisravintona kelpaavana, niin se ei sitä pykälien mukaan ole, vaikkakin se sellaista täytyy olla ja omistajakin voisi niitä syödä. Samainen firma saattaa myyda jauhettua kanamassaa, joka on myös valmistettu ihmisravinnoksi kelpaavista raaka-aineista. Sinänsä pykälien vastainen väite tuokin, mutta huomioitava asia on, että väite ei kerro yhtään mitään syötävän lihan määrästä, vaan massa saattaa olla samaa huttua kuin rehunakin markkinoitu kanamassa. Silti sekin on alkuperältään ihmisravinnoksi kelpaavaa lihaa, vaikka ei kelpaa ihmisravinnoksi eikä ole lihaa.

Lue loput »

, ,

Ei kommentteja

Salmonella ja raakaruokinta

Säännönmukaisesti törmää salmonellaan argumenttina raakaruokinnan riskeistä. On hienoa, että suomalaiset tiedostavat elintarvikehygienian ruotsalaisia paremmin, jotka sairastuvat joukkottain ruokamyrkytyksiin. Salmonella ei ole kuitenkaan riski, eikä sellaisenaan kelpaa argumentiksi suuntaan tai toiseen. Ainakaan se ei ole riski koiralle, pääsääntöisesti, mutta omistajalle ehkä. Sitä ei kuitenklaan voida sälyttää raakaruokinnan niskoille vain siksi, että syötetään kanamunia ja broileria muodossa tai toisessa. Tartuntariski on loppujen lopuksi aivan sama syötetäänkö teollista vai raakaa, sillä ongelmakohta ei ole alkutuotannossa, vaan lopputuotteen käsittelyssä. Onneksi – tänä päivänä – salmonella voidaan sijoittaa kategoriaan teoreettiset riskit.

Lue loput »

, , ,

Ei kommentteja

Laihuutta lihapatojen ääressä

Kun koira vaihdetaan kuivamuonalta lihapohjaiseen ruokintaan, niin se usein laihtuu. Turhan monet barffaavat koirat ovat laihoja. Eivät hoikkia, vaan laihoja. Omistaja ei sitä läheskään aina näe, koska hän katsoo liian läheltä. Muutos ei tapahdu päivässä, mutta kahden viikon aikanakin tapahtunut painon lasku jää huomaamatta. Jos hyvin käy, niin jossain vaiheessa omistaja havahtuu muutokseen. Hän saattaa jopa korjata tilanteen. Edellyttäen tietysti, että ylipäätään tunnistaa laihuuden. Kaikki eivät tunnista. Se, että laihtumista ei huomata, johtuu yhdestä syystä. Koiraa katsotaan, mutta sitä ei nähdä. Helppo synti. Olen itsekin siihen syyllistynyt. Ja tulen syyllistymään tulevaisuudessakin, olkoonkin, että virheistään tulisi oppia. Olen myös päästänyt koiria liian laihoiksi. Ilman varsinaista tarkoitusta, ainoastaan muuttamalla ruokintaa. Pelkkää ajattelemattomuutta, koska en ollut miettinyt mitä kuppiin laitetaan. Kehno puolustus, koska minun pitäisi tietää paremmin.
Lue loput »

, , , , ,

Ei kommentteja

Yliruokinnalla laihtuu

Näppituntumalla uskaltaisin väittää, että suurin yksittäinen ruokintaongelma maailmalla (siis foorumimaailmassa) ovat nirsoilevat koirat. Ruoka ei maistu. Kupista valikoidaan määrätyt asiat ja loppu jätetään syömättä. Omistajat yrittävät epätoivoisesti löytää ruokaa, joka maistuisi. Lopulta päädytään syöttämään hanhenmaksapalleroita kermassa, hopeisella pikkulusikalla syötettynä. Nirsoilusta ollaan huolissaan useimmiten siksi, että koira on myös turhan hoikka – jollain mittarilla ainakin. Ylilihavien omistajathan olisivat vain onnellisia, jos koira lopettaisi kaiken mahdollisen pupeltamisen. Nirsous on harvemmin aikuisten greyhoundien ongelma, mutta kasvavilla – jonkun matkaa luovutuksen jälkeen – siihen välillä törmää. On yksi syy siihen, miksi aikuinen ratagreyhound syö kuppinsa ja kiillottaa sen niin hyvin, että tiskaaminen on lähinnä muodollisuus. Syy on käänteisesti sama, miksi muissa roduissa nirsoutta tavataan. Syyn nimi on nälkä – tai sen puute.

Lue loput »

, , ,

Ei kommentteja

Eri sulamisajat ovat murhaa

Netin turuilla ja toreilla törmää säännönmukaisesti muutamaan väitteeseen. Näitä koiramaailman urbaaneja legendoja ovat esimerkiksi kasvunopeuden säätely ruokinnalla, munuaisten tuhoutuminen valkuaista syöttäessä ja että koira jopa kuolee eri ravintoaineiden erilaisista sulamisajoista. Takerrutaan tällä kertaa tuohon viimeiseen, vaikka jokainen noista ohjaa melkoisestikin niiden koirien ruokintaa, joiden omistajat ovat ylipäätään edes jonkin verran kiinnostuneita siitä mitä koiraansa työntävät. Kaksi ensimmäistä olisivat tietysti koiran terveyden kannalta huomattavasti tärkeämpiä, koska niiden perusteella tuhansilta koirilta evätään yksi tärkeimmistä ravintoaineista, proteiinit. Mutta koska miljoonat lajitoverit ylipäätään elävät kehnolla ja aika ajoin riittämättömällä proteiinien saannilla – kuivamuonateollisuus on vahva – niin murretaan (taas kerran) perustaa yhdeltä myytiltä. Sillä teoria – kaunis sana, joka meikkaa piiloon sen kuvaavamman: luulo – ruoka-aineiden erilaisten sulamisaikojen aiheuttamista riskitekijöistä vaikeuttaa aivan turhaan maailman helpointa hommaa: koirien päivittäistä ruokintaa.
Lue loput »

, , ,

Ei kommentteja

Kilpailuruokinta

Greyhoundien kilpailuruokinta on asia, jota eräällä tavalla pidetään omana tieteenhaarana. Jokaisella kasvattajalla ja auktoriteetilla on oma näkemyksensä ja suosituksensa aiheesta. Suhtautuminen on minusta outo, koska mitään sellaista kuin kilpailuruokinta ei itseasiassa edes ole. On ainoastaan erilaisia painotuksia riippuen siitä, mitä halutaan saavuttaa. Aivan samoin kuin ns. arkiruokinnassa. Kilpailukauden ruokintaa toki painotetaan eri tavalla kuin talvikauden kunnon kohotuksessa ja kilpailuaamun ruokinta eroaa vaikka seuraavan päivän  aamusta. Kuten treenausta, hoitoa ja ylipäätään ruokintaa, niin tämäkin voidaan tehdä useilla eri variaatioilla. Seuraava on kuitenkin todettu toimivaksi, ja sillä on voitettu isoja kilpailuja.
Lue loput »

, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

3 kommenttia

Pellavansiemen

Suomalainen koirien ruokintatutkimus perustuu lähinnä teollisuuden tarpeisiin löytää suomalaisia raaka-aineita rehujen valmistamiseen. Tämän myötä Kempe ja Saastamoinen tutkivat pellavansiemenrouheen soveltuvuutta ruokintaan. Pellavalla ei ole suurtakaan merkitystä kuivamuonilla ruokkiville ainakaan niin kauan, kun kotimaista koiranrehutuotantoa ei ole. Mutta barffaajille ja muille raakaruokkijoille tutkimus antaa ajateltavaa.
Lue loput »

, , , ,

Ei kommentteja

Better Tag Cloud