Merkinnät tagille adoptio
Adoptio on hieno asia, osa 2
Somen maailma, Katiska mukaanlukien, huuteli uutta kotia nelivuotilaalle greyhoundurokselle. Se oli joutunut kehnoon tilanteeseen omistajansa menetettyä otteensa reaalimaailmaan (minun tulkintani) ja mopon karattua käsistä oikein kunnolla – ainakin lemmikkien hoidon suhteen. Veikka haettiin poliisin ja virkaeläinlääkärin voimin, ja saapui erinäisten mutkien – helppojen sellaisten – jälkeen kasvattajan hoteisiin. Muutaman vuoden projekti oli saatu päätökseen. Valitettavasti ei vain sillä tavalla, kuin olisi alunperin haluttu, mutta ilo pitkästä itkusta ja lopussa kiitos seisoo; vai miten nuo vanhat sananlaskut menivätkään. Sana kiersi Veikan tilanteesta, yhteydenottoja tuli ja loppujen lopuksi Veikka löysi oman sohvan, oman kodin ja elämänsä ensimmäiset ihan aidot omistajat.
Adoptio on hieno asia
Kun ihmisellä menee tarpeeksi huonosti, niin hän
- ostaa kasvattajalta A pennun, joka meni rikki (hajosi jänne)
- ostaa kasvattaja B:ltä A:n kasvattaman koiran
- lopettaa kasvattaja A:n pennun
- lopettaa kasvattaja B:n pennun välittömästi ratadiskin jälkeen, syynä loukkaantuminen riistan perässä ollessa
- ostaa kasvattaja C:ltä pikkupennun
- ottaa sijoituksen eri rotuisen
- saa kasvattaja C:ltä aikuisen sijoitukseen
- ostaa kasvattaja D:ltä kaksi pentua, jotka jättää maksamatta
- kasvattaja C hakee pois kasvattaja D:n pennut sekä oman sijoituksensa
- ostaa eri rotuisen pennun ja jättää maksamatta
- ostaa kasvattaja E:ltä pennun väärällä nimellä ja jättää maksamatta
- kasvattaja C huijaa tuomaan näytille E:n pennun, jonka kasvattaja E ottaa haltuunsa
- maksamaton eri rotuinen haetaan pois
- eläinsuojelutapauksena viranomaiset hakevat viimeisen vääränrotuisen ja C:ltä aikanaan ostetun
Huusholli on – juorujen mukaan – lunastuskunnossa, koska sontaa on paksu kerros ja lattiapinnat ovat tuhottu. Koirat ovat olleet – juorujen mukaan – kytkettynä sisällä ilman ulkoilutusta ja syöneet – juorujen mukaan – lattialle heitettyä sertiä. Talossa oli joskus ollut – juorujen mukaan – jyrsijöitä, jäljellä oli vain revityt häkit. Omistajan käsien kautta oli kiertänyt – juorujen mukaan – useita muitakin rotuja, mutta niiden kohtalosta ei ole tietoa. Tapaus on poliisin tutkinnassa eläinsuojelurikoksena – ja tämä ei ole juoru.
Koko surkean tapauksen loppuna nelivuotias greyhounduros, joka on on kaikesta huolimatta pitänyt optimistisen, iloisen ja luottavan suhtautumisen elämään ja ihmisiin, etsii luotettavaa kotia. Sopii parhaiten ainoaksi, mutta on toki oppinut elämään laumassa.
Ei kilpakoiraksi.
Toivotaan rauhallista ja tasapainoista, jalat-maassa elävää kotia. Asumismuodolla ei ole merkitystä, mutta kissat ja jyrsijät ovat vaaravyöhykkeessä.
Yhteystiedot saa Katiskan kautta.
They are never really friendly
http://pets.webarticles.co.za/greyhoundsocialization.html
The greyhounds, as the statistics support, have been mostly racing dogs, and 95% of them have made a transition from racers to pets. They are never really friendly with people whom they donât know and owing to their background as racers they tend to chase them off at first sight.
They are to be socialized at an early age before its too late and they end up turning into timid beasts. Owing to his reserved behavior towards his master as well as others, he tends to be undervalued.
Its transformation from a racer to a pet requires diligent training. Owners are almost always successful in taming them but when it comes to socializing them, they are faced with quite a challenge.
Irlantilaisia ystäviämme lainaten: what a fuckin’ bullshit.
Tuo ei pidä paikkaansa edes jenkkiläisten adoptioiden kanssa. Mutta kun muistetaan kuinka kädettömiä anglot ovat eläinten kanssa, niin varmasti ongelmia tuleekin. Mutta ne eivät johdu greyhoundeista, vaan jenkeistä ja englantilaisista, jotka ovat kadottaneet sen pienenkin kosketuspinnan realismiin ja maalaisjärkeen, jota Pohjoismaista aina silloin tällöin kykenee löytämään.
Sohva vai monttu?
Ollessamme Irlannissa sain muutaman kyselyn Suomesta. Haluttiin adoptoida entinen ratagreyhound. Annoin jonkun yhteystiedon, koska itse en ole siinä toiminnassa mukana. En näe siinä mitään mieltä, mutta jos joku haluaa niin siitä vain. Mahtavia koiriahan ne pääsääntöisesti ovat. Irlannissa ei taida yksikään adoptio-järjestö edes välittää eteenpäin soputumisongelmaisia, vaan ne lopetetaan heti. Muutama lähempänä Skotlantia vaikuttava rescue-poppoo sen sijaan yrittävät laittaa perheisiin kaiken minkä käsiinsä saavat. He syyttävätkin racingin kanssa jonkinasteisessa yhteistyössä toimivia adoptio-liikkeitä korruptoituneiksi murhaajiksi. Vaikka kummatkin ovat racing-vastaisia, niin ero tulee siinä, että maltilliset adoptio-järjestöt pyrkivät parantamaan koirien oloja (ja mahdollistamaan ylipäätään olot) kilpauran jälkeen. He toimivat siis eläintensuojelussa ja heidän suurin murheenaiheensa on pentujen liikatuotanto, ei racing sinällään. Rescue-järjestöt sen sijaan pyrkivät nimenomaan lopettamaan greyhound racingin ja tappamaan kaiken bisnekseltä haiskahtavankin, ja adoptio on sivuroolissa. Heidän ohjemuoransa on eläinten oikeudet.
Kykenemättömyys spottivaloissa
Yhdenkin koiran tai minkä tahansa ötökän “pelastaminen” on jo eläinsuojeluteko ja siten muuttanut koko yhteiskuntaa. Tällainen voi herättää närää ainoastaan sellaisessa ihmisessä, joka pelkää, että itse joutuu huonoon valoon, kun ei kykene samaan.
Lainaus kommentista, jonka juho26v tipautti merkintään Sädekehää ja välittämistä eräässä blogin historian vaiheessa. Tuo on niin vahvasti asennoitunut väite, että se on syytä ottaa omaksi merkinnäkseen. Ainakin pintapuoliseen tarkasteluun. Tuo lähes ylimielinen, erittäin itsekeskeinen kuitenkin, asenne on tyypillinen kaikissa yhdenasianliikkeissä. Nyt se tuli näkyviin koirien rescue-toiminnan, pelastamisen, puitteissa, mutta sopii mihin tahansa. Vuotoksen pelastamisesta kaasuputken vetoon, minkkien vapauttamiseen ja ikuiseen elämään. “Jos et tee ja elä kuten me, niin olet joko vastaan, kyvytön tai pelkäät – maailmassa ei ole muita vaihtoehtoja“.
Lue loput »
Sädekehää ja välittämistä
Humaanipuolella adoptiot ovat yleistyneet. Joidenkin väitteiden mukaan käsi kädessä ensisynnyttäjien – tai synnytystä halavien – keski-iän nousun kanssa. En tiedä, enkä tällä kertaa ota kantaakaan. Väitetään, että ulkomaisten adotioiden määrät, kolmannesta maailmasta, olisivat myös nousussa. En tiedä pitääkö tuokaan paikkaansa. Ja jos näin on, niin johtuuko se kotimaisen adoption vaikeudesta. Tai halusta olla mukana pelastamassa maailmaa antamalla pienelle neekerilapselle uusi ja parempi koti sekä elämä. En tiedä. Enkä ota kantaa. Minua kiinnostaa tässä postauksessa vain vinttikoirien adoptointi, jota myös rescueksi – pelastamiseksi – kutsutaan. Rehellisesti sanottuna minua ei suuremmin liikauta rescue-toimintakaan. Se on pienen porukan ääriliikettä, väitteiltään suunnilleen yhtä luotettava kuin amerikkalainen eläinten oikeuksia puolustava PETA. PETA ei aja eläinten suojelua, joka on niiden elinolosuhteiden ja kohtelun parantamista. He ajavat eläinten oikeuksia, joka on kategorisesti eläinten nostamista ihmisten yläpuolelle – pyrkimystä antaa eläimille suuremmat oikeudet kuin ihmisille. Rescuen suhteen minä reagoin vain ja ainoastaan silloin kun se takertuu greyhound racingiin. Tavalla tai toisella. Tällä hetkellä Suomessa vinttikoirapuolella suurinta ääntä pitävät galgojen, espanjalaisten vinttikoirien, pelastajat.
Jagster
Comics Gone Bad
Kommentteja