Vitamiinit ovat eliön pienessä määrin tarvitsemia orgaanisia yhdisteitä, joita eliö ei pääsääntöisesti itse kykene tuottamaan lainkaan tai riittävästi ja jotka niin ollen on saatava ravinnosta, tai puutteesta aiheutuu sairaus. Vitamiineihin ei lueta välttämättömiä aminohappoja eikä rasvahappoja eikä myöskään hivenaineita tai kivennäisaineita (jotka ovat epäorgaanisia aineita). Vitamiinien tarve vaihtelee, ja siihen vaikuttavat mm. ikä ja fysiologinen tila, kuten tiineys, imetys, stressi ja ruumiillinen rasitus.
Vitamiinien tehtävä
Vitamiinit osallistuvat moniin eri reaktioihin. Ne voivat esimerkiksi nopeuttaa entsyymien toimintaa tai osallistua johonkin määrättyyn aineenvaihduntareaktioon. Osa vitamiineista kykenee myös toimimaan yhdessä toisen muun vitamiinin kanssa ja siten osittain korvata toisiaan, kuten antioksidantit. Vitamiinit saattavat toimi peräkkäisissä reaktioissa, jolloin yhden puute saattaa hidastaa tai estää muiden toiminnan.
Rasvaliukoiset vitamiinit
Rasvaliukoisten vitamiinien ruoansulatus ja imeytyminen tapahtuu kuten rasvojen. Rasvaliukoisina ne on kuljetettava verenkierrossa proteiineihin sitoutuneena. Siksi proteiinien puute saattaa aiheuttaa rasvaliukoisten vitamiinien puutetta. Rasvaliukoiset vitamiinit varastoidaan maksaaan ja rasvakudokseen, joten niitä on yleensä pidemmäksi aikaa varastossa, eikä pidempiaikainenkaan vähäinen saanti yleensä aiheuta ongelmia.
Vesiliukoiset vitamiinit
Vesiliukoisista vitamiineista C-vitamiini ei tarvitse ruoansulatusta, koska se on vapaassa muodossa ruoka-aineissa. B-vitamiinit ovat taasen useiin sitoutuneina proteiineihin, joten niiden ruoansulatus tapahtuu kuin proteiinien. Vesiliukoisina ne kulkevat vapaasti verenkierrossa, eivätkä tarvitse erityistö kuljettajaa kuten rasvaliukoiset. Vesiliukoisia vitamineeja ei kyetä varastoimaan suuria määriä, ja niiden varastot ovatkin vain viikoista kuukausiin.
Osa koiran tarvitsemista vitamiineista
| Vitamiini | Vesi-/rasvaliukoinen | Tietoa |
|---|---|---|
| Biotiini | Vesiliukoinen | Tunnetaan myös B7-vitamiinina tai H-vitamiinina |
| Foolihappo | Vesiliukoinen | Lucy Willsin keksimä 1933. Tunnetaan myös folaattina. |
| Niasiini | Vesiliukoinen | Conrad Elvehjemin keksimä 1937. Tunnetaan myös B3-vitamiinina |
| Pantoteenihappo | Vesiliukoinen | Roger Williamsin keksimä 1933. Tunnetaan myös B5-vitamiinina |
| Riboflaviini | Vesiliukoinen | D. T. Smithin ja E. G. Hendrickin keksimä 1926. Tunnetaan myös B2-vitamiinina |
| Tiamiini | Vesiliukoinen | Kazimierz Funkin keksimä 1912. Puute aiheuttaa beriberiä. Tunnetaan myös B1-vitamiinina. |
| A-vitamiini | Rasvaliukoinen | Elmer V. McCollum ja M. Davisin keksimä 1912–1914. Puutos aiheuttaa pimeäsokeutta. A-vitamiini ei ole yksi kemikaali vaan joukko retinolijohdannaisia. |
| B6-vitamiini | Vesiliukoinen | Paul Gyorgyin keksimä 1934 |
| B12-vitamiini (syanokobalamiini) | Vesiliukoinen | Karl Folkersin ja Alexander Toddin keksimä 1948. Puute johtaa perniöösiin anemiaan. Se on ainoa vesiliukoinen vitamiini, joka varastoituu ihmiselimistöön pitkäksi aikaa. |
| C-vitamiini (Askorbiinihappo) | Vesiliukoinen | James Lindin tunnistama 1747. A. Hoistin ja and T. Froelichin uudelleenkeksimä 1912. Puutos aiheuttaa keripukkia. |
| D-vitamiini (kolekalsiferoli) | Rasvaliukoinen | Edward Mellanbyn keksimä 1922. Puutos aiheuttaa riisitautia. Elimistö syntetisoi vitamiinia itse riittävän voimakkaassa auringonvalossa. |
| E-vitamiini (Tokoferoli) | Rasvaliukoinen | Herbert Evansin ja Katherine Bishopin keksimä 1922. |
| K-vitamiini | Rasvaliukoinen | Henrik Damin keksimä 1929. Puutos heikentää veren hyytymistä. |
Kommentteja