Katiska

D-vitamiini (kalsiferoli) on yhteisnimitys steroideille joilla on kolekalsiferolin eli D₃-vitamiinin biologinen aktiivisuus. Vaikka D-vitamiini on erittäin tärkeä vitamiini koiralle, niin koira saa sitä auringonvalon UV-säteilystä.

Ruuasta saadaan D₃-vitamiinia, joka on eläinperäinen kolekalsiferoli, sekä D₂-vitamiinia, kasvisperäistä ergokalsiferolia, joka muutetaan maksassa D₃-vitamiiniksi. D₃ on imeytymiseltään kuitenkin yli kuusi kertaa D²:sta parempaa.

D-vitamiinin tehtävät

D-vitamiinin tärkein tehtävä on vastata elimistön kalsium- ja fosfaattitasapainosta. Solun ulkopuolinen sekä seerumin kalsium säätelee useita aineenvaihduntareaktioita sekä liittyy lihasten ja hermoston toimintaan.

D-vitamiini pystyy vaikuttamaan seerumin kalsiumpitoisuuteen vasta aktivoitumisen jälkeen. Tarvitaan kaksi peräkkäistä reaktiota aktiivisen D-vitamiinin eli kalsitrolin muodostamiseen. Ensimmäinen tapahtuu maksassa ja toinen munuaisissa. Aktiivisen D-vitamiinin muodostumista säätelevät seerumin ionisoitunut kalsium sekä hormonit.

Kun veren kalsiummäärä laskee, niin munuaisissa lisääntyy aktiivisen D-vitamiinin muodostus. Tämä lisää kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä ohutsuolesta, vapauttaa kalsiumia ja fosfaattia luustosta ja vähentää kalsiumin ja fosfaaton erittymistä virtsaan.

Mikäli ravinnosta ei saada tarpeeksi D-vitamiinia, niin kalsiumin imeytyminen heikkenee, koska D-vitamiini aktivoi ohutsuolessa kalsiumia sitovan proteiinin muodostusta. Veren kalsiumpitoisuus pyritään kuitenkin pitämään vakiona hormonaalisesti, joten vapautuminen luustosta lisääntyy ja eritys virtsaan vähenee.

Aktiivinen D-vitamiini osallistuu lisäksi luun mineralisaatioon eli uudelleenrakentamiseen. Luustossa se ilmeisesti lisää myös kalsiumia sitovan osteokalsiini-proteiinin (kts. K-vitamiini) muodostusta. D-vitamiinin toimintaa ei täysin tunneta, ja sillä saattaa olla muitakin tehtäviä.

D-vitamiinin puute

D-vitamiinin puute näkyy tyypillisesti luuston kehityshäiriöinä, sen vähäisenä kivennäisainepitoisuutena, joka johtuu kalsiumin ja fosfaatin heikkona imeytymisenä.. Yliannostus taasen kudosten kalkkeutumisena sekä pitkien luiden kasvuhäiriönä. Sapen ja maksan toimintahäiriöt, sekä rasvahappojen imeytymishäiriöt saattavat heikentää D-vitamiinin imeytymistä.

Kuten käytännössä kaikkien vitamiinien kohdalla, niin ruokavaliosta ei voi saada yliannostusta. Riski tulee vastaa lisäravinteiden kohdalla. Koirilla yliannostusrajaa ei tiedetä, mutta ihmisillä aikuisille annetaan rajaksi 1,2 mg, joka on erittäin suuri annos. Lapsilla pitkän ajan 2,5-5 kertainen yliannostus saattaa aiheuttaa myrkytysoireita.

Koska D-vitamiinin aineenvaihdunta on erittäin hidasta, niin sitä pidetään yliannostamisen suhteen vitamiineista haitallisimpana.

Greyhoundeilla D-vitamiinin yliannostuksesta johtuvat oireet ovat erittäin harvinaisia, jos niitä ylipäätään edes on. Huomattavasti yleisempää on D-vitamiinin aliannostaminen. Greyhoundille tulee luustokatoa joka suorituksen jälkeen, jonka vuoksi kalkkilisä on pakollinen. Kalkin imeytyminen vaatii D-vitamiinilisää, joka usein unohdetaan. Ongelma tulee vastaan ainoastaan silloin, kun käytetään pelkkiä kalkkilisiä, sillä nimenomaan koirille suunnitelluissa kalkkituotteissa, kuten greyhoundeilla useasti käytetyssä Calci-D:ssä on kalkin ja D-vitamiinin tarpeet tasapainotettu. Paitsi että D-vitamiinilisällä huolehditaan suorituksen jälkeisestä luuston mineralisaatiosta, niin – samasta syystä – se osallistuu veren kalsiumpitoisuuden myötä myös erittäin tärkeänä osana palautumiseen.

Loukkaantumisissa, varsinkin murtumissa, D-vitamiinilisä on pakollinen. Lisäksi talvisin voi olla tarvetta lisätä D-vitamiinin määrää ruokinnassa.

D-vitamiinin lähteet

D-vitamiinia koiraa saa kahdesta lähteestä: auringosta sekä ravinnostaan. Auringon ultraviolettisäteilyn avulla elimistö muodostaa ihon synteesissä D-vitamiinin esiasteesta itse vitamiinin. Hyviä D-vitamiininlähteitä ovat silakka, lohi, sardiini ja muut rasvaiset kalat. Kala- ja kalanmaksaöljyissä on runsaasti D-vitamiinia. Munankeltuainen ja maksa sisältävät myös D-vitamiinia. Koska D-vitamiini varastoituu nimenomaan rasvaan, niin ylipäätään rasvaiset lihat ovat hyviä lähteitä. Yleisenä käsityksenä on ollut, että ruuasta saatu D-vitamiini on huomattavasti tehokkaampaa kuin lisäravinteista saatu. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Lisäravinteena saatu D-vitamiini imeytyy tehokkaammin, eikä ruokaa ole mahdollista syödä niin paljoa, että D-vitamiinin tarve saataisiin tyydytettyä. Hyvä vaihtoehto on kuitenkin pyrkiä saamaan niin paljon D-vitamiinia kuin mahdollista niin vaihtelevista ruokalähteistä kuin mahdollista – ja kattaa vaje lisäravinteilla.

Päivittäin kahden tunnin auringossa olo pitäisi riittää kattamaan normaali D-vitamiinin tarve. Ei ole tiedossa, vaikuttaako koiran turkin laatu ja paksuus tähän.

Ylläpitotarve

Greyhoundille suositellaan 240 KY D₃-vitamiinia vuorokaudessa. Tämän pitäisi olla riittävä määrä normaaliruokinnalla. Kalsiumlisän kanssa D-vitamiinia tarvitaan kuitenkin lisää, ja se saadaan yleensä itse kalsiumtuotteesta, mikäli käytetään lisäravinnetuotteita. Loukkaantuneilla tarve on huomattavasti korkeampi.

Oma kysymysmerkkinsä ovat ihmisten muuttuvat saantisuositukset. Alkaa olla jo selviä viitteitä siitä, että aikaisemmat saantisuositukset ovat ollaan liian matalia, saanti ei ole ollut luullun tasolla ja että myrkytysraja onkin vaikeammin saavutettavissa. Onkin oletettavaa, että koirien saantisuosituksia tullaan myös nostamaan uusien tutkimustulosetn varmistumisten myötä.