Katiska

Sellainen asia nyt kuitenkin mieltä askarruttaa kasvavan pennun ruokinnassa, että jos ruoassa kalsiumin osuus pitäisi olla vaikkapa noin 0,5g/painokilo ja fosforin n.80% kalsiumin määrästä, niin miten ihmeessä pentu luonnosta saisi niitä tuollaisia määriä, puhumattakaan barffista, jossa lihojen ja luiden lisäksi annetaan vielä reiluja määriä kaikkea muuta vähemmän tärkeää?!?! En ymmärrä tuota yhtälöä, ja olisinkin suuresti kiitollinen jos pystyisit asiaa minulle avaamaan!

Aloitetaan helpoimmasta, varsinkin kun sitä ei edes kysytty. Mutta laitetaan kertauksen vuoksi. Saantisuositukset ovat siis kalsiumin suhteen (periaatteessa):

• aikuisille 100 mg/kg (30kg koiralle 3000 mg eli 3 grammaa)
• aikuisille 130 mg/metabolinen painokilo (30 kg koiralle 130 x 30^0,75 = 1666 mg eli 1,7 grammaa)
• pennuille 350 – 550 mg/kg
• pennuille 680 mg/metabolinen painokilo
• Ca/P-suhde aikuisille 1,2:1
• Ca/P-suhde pennuille 1,1 – 1,4:1

Sotketaanko asiaa lisää miten suositukset muuttuvat, jos lasketaankin energiankulutuksen kautta? Tai kun energiankulutus ei nousekaan, mutta tarve kasvaa kuitenkin – esim. vinttarit? Tai mitä tapahtuu tiineille nartuille? Ei sotketa, sillä pointti on yksinkertainen: kukaan ei itseasiassa tarkkaan tiedä, mikä on minkäkin yksilön aito tarve; eikä myöskään ole olemassa mitään yksiselitteistä, selvää suositusta, joka huomioisi koiran – ei koiranruokateollisuutta.

Kalsiumi  tarpeesta puhutaan paljon, milligramma-asteikolla, mutta edes grammatasolla ei tiedetä, mikä on juuri sen koiran sisäänotto/luovutuksen suhde, eli nettotarve. Tarpeen tyydyttämistä hankaloittaa myös se, että kalsiumin hyödyntämisen arvioinnissa ollaan aika tuuliajolla.

Laittaa mielenkiintoiseen valoon teollisuuden mainostekstit, jossa vilahtelevat sanat tutkitusti, terveellinen ja kasvuhäiriöitä estävä.

Josta päästään kiertäen ja kaartaen varsinaiseen kysymykseen: millä villit koiraeläimet kykenevät tyydyttämään kalsiumin tarpeensa, sekä miten barffaajat asian hoitavat. Laitoit minut pahaan paikkaan – koska kohta intomielisimmät barffaajat alkavat etsiä köyttä, soihtuja ja tulitikkuja.

Aivan kiinteän ravinnon alkuvaiheessa villipentu tuskin saakaan. Osan tarpeesta se kattaa äidinmaidosta, mutta varsinaisen ruuan se saa parin viikon aikana oksennettuna. Jos riistatilanne on hyvä, niin ruoka on puoliksi sulatettua lihaa. Paljon erinomaista eläinvalkuaista, jonka sulatus on jo alettu, jatkettuna jollain määrällä rasvaa – riippuen eläimestä. Ei mitään hankalasti käsiteltävää. Asia, jonka soisi jokaisen kasvattajan pitävän mielessään siinä vaiheessa kun aletaan taas pentunappulaa jatkamaan maizenalla. Tuo on niin lyhyt aika – olkoonkin, että suunnattoman tärkeä – että kalsiumin puutoksella ei ole mitään merkitystä. Sen jälkeen kalsiumia saadaan siitä, mitä emä tuo mukanaa. Hirven jalka, pätkä kylkeä, rampautettu rusakko tai kanalintu (kyllä, se ei ole pelkästään kissojen etuoikeus) ja siitä sitten saadaan mitä saadaan. Välillä varmasti paljonkin yli saantisuositusten, minkä tahansa niistä.

Kyse onkin siitä, että ne saavat kalkkinsa muodossa, jota ne ovat oppineet koko evoluutionsa ajan käyttämään hyödyksi. Ja jos eivät saa ja kehittävät iän myötä osteoporoosin… Meidän kuuluisi kuukahtaa 40-50 vuoden paikkeilla, eikä koirankaan “kuulu” elää 15-vuotiaaksi. Susi elää juuri niin kauan kun se pystyy toimimaan ruuan hankkijana ravintoketjun yläpäässä. Sille on aivan sama kuoleeko se 8-vuotiaana kroonisen kalkinpuutteen synnyttämän osteoporoosin aiheuttamaan luunmurtumaan vai nisäkasvaimeen – lajin suhteen se on jo työnsä tehnyt, eikä ulkoisilla syillä ole merkitystä, kun ne syyt eivät sinällään uhkaa lajin, lauman tai sen oman perimän jatkuvuutta.

Barffissa ei minusta edelleenkään 0le ongelmana se, että saavatko koirat tarpeeksi kalkkia. Vaan että ne saavat liian vähän eläinproteiinia rakennusaineeksi sekä liian vähän eläinrasvaa polttoaineeksi ja niihin nähden liikaa jotain, jota kutsutaan kalkiksi. Aika useinhan ne eivät edes saa kalkkia, vaan rustoa – jossa ei ole kalsiumia. Ja sitten siinä vaiheessa, kun barffaajan omistaja ihan aidosti antaa luita, niin niiden määrä on korkea ja sitä jatketaan kaninrehulla – vältetään ummetus, joka ei ole missään nimessä normaalitila, vaan häiriö – tässä tapauksessa puhtaasti ruokintavirhe. Kalsiumin saanti ei ole päivän päälle, vaan itseään tasaava ja korjaava prosessi. Siinä toimii barffaajien pidemmän aikavälin tasaamisen periaate. Mutta jossain vaiheessa ollaan unohdettu, että vähintään energia-ravintoaineiden suhteen eletään päivä kerrallaan. Paastopäivä kääntää energiatasapainon aina negatiiviseksi, ja silloin käytetään elimistön varastoja – niitä varastoja siis tarvitaan, jos apinoidaan ideaa luonnosta aina nälänhätää myöten.

Barffissa ei ole siis oleellista saavatko koirat 0,1, 0,5 vai gramman kalsiumia päivässä – vaan että ne saisivat ruokaa tarpeeksi: luut, rustot, kaulat ja siivet eivät ole ruokaa. 30 kg koiralle on annetava luokkaa vähintään 50 grammaa aitoa luuta päivässä (jotta saataisiin tyydytettyä 1,5 – 5 gramman oletus). Jos tuon kokoinen syö vaikkapa 800 g päivässä, niin suurimman osan siitä on oltava lihaa -  ei rustoja ja jäävuorisalaattia.

Eikä suurta luun määrää oikein mikään puollakaan. Kasvismaailmaa ei kannata edes laskea mukaan. Oli siinä fosforia tai kalkkia mitä määriä tahansa laskettuna prosentteina kuiva-aineesta, niin veden määrän takia ne voidaan unohtaa märässä. Tai laskea koko annos lihan kautta. Jos oletetaan edelleenkin 30 kg koira ja 800 g ruoka-annos (ilman luuta), niin tarve on 1,5 – 5 grammaa kalsiumia ja siihen tarvittiin se noin 50 grammaa luuta tai 1 – 3 kanamuna kuoret (jos luottaa kuorien sulamiseen, minä en luota). 800 grammaa ruokaa antaa noin 1,2 grammaa fosforia. Mitään suurempia määriä luita ei siis tarvita.

Barffin ongelma ei ole kalsiumin puute, vaan luiden liikasyöttö.

Olen pikkuhiljaa tajunnut ettei ruokinta ole niin vaikeaa, kuin olen luullut. Ihmiset itse tekevät siitä vaikeaa: viilataan pilkkua, lasketaan grammoja, väitellään barffista, ostetaan super-kuivaruokia, menetetään yöunet, poltetaan mielettömiä kasoja rahaa yms… Itse syötän nykyään aikuisille koirille oikeastaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta, mutta pohjana pidän huokean nappulan, lihan ja ruokintakalkin. ->koirat kiittää ja lompakko kiittää!!!