Katiska

Panimohiiva on koiramaailmassa ehkä yleisimmin käytetty ravintolisä haettaessa B-ryhmän vitamiineja. Greyhoundeille syötetään kylläkin enemmän varsinaisia B-lisiä. Panimohiiva on sieni, Saccharomyces cerevisiae, jota käytetään nimenomaan oluen käyttämiseen. Se ei ole samaa hiivaa kuin esimerkiksi leivontahiiva. Panimohiiva on yleensä se raaka-aine, jolla kuivamuonissa B-vitamiinit tuotetaan. Kaupan päälle saadaan myös jonkinverran hivenaineita ja muita mineraaleja.

Panimohiivassa ei ole suuremmin hiilihydraatteja ja vielä vähemmän rasvaa, mutta kuitua ja proteiinia sitäkin enemmän. Hiivaa ei kuitenkaan ole arvokas ravintolisä noilta osin, koska sitä ei voi syöttää niin suuria määriä. Sen arvo mitataankin ravintoaineissa, joita saadaan riittävästi pienemmilläkin annoksilla: kromia, sinkkiä, seleeniä ja B-ryhmän vitamiineja – B₁-, B₂-, B₃-, B₅-, B₆-vitamiineja, foolihappoa sekä biotiinia. Panimohiiva sen sijaan ei sisällä B₁₂:ta, joka on pelkästään hyvä asia. Me, niin ihmiset kuin koiratkaan, emme kykene käyttämään kuin eläinperäistä B₁₂-vitamiinia ja sen kasvipuolen versio itse asiassa toimii lihajohdannaisen antagonistina ja estää imeytymisen.

Panimohiivan suurin ongelma lienee mahdollisesti lisääntyvä piereskely. Kaasua syntyy kun hiivaa pääsee paksusuoleen asti, jolloin bakteerit alkavat käyttää sitä hyväkseen. Fermentaation sivutuotteena syntyy hiilidioksiidia, ja kun kaikkea kaasua ei saada poistettua elimistöstä verenkierron avulla hengitykseen, niin hajuhaitat saattavat olla mielenkiintoisia.

Koska kromi saattaa vaikuttaa veren sokeriarvoihin ja insuliiniin, niin diabeteksestä kärsivien koirien omistajien olisi syytä keskustella lääkärin kanssa ennen kuin alkavat urakalla käyttämään panimohiivaa. Riskiä pidetään kuitenkin kohtuullisen pienenä, ja pelko saattaakin perustua lsiäravinnebisneksen väitteisiin, joissa panimohiivan väitetään auttavan diabeteksen hoidossa nimenomaan sen sisältämän kromin takia. Piristävä vastapaino sille, että panimohiivan on väitetty myöskin aiheuttavan kroonista väsymystä, muistihäiriöitä, immuniteetin heikkenemistä sekä vatsan- ja paksusuolen oireilua.

Hiivainfektioista kärsivien ei sinällään tarvitse säikkyä panimohiivaa, sillä ruuan hiivalla ei niinkään ole merkitystä, vaan sokereilla.

Vaikka panimohiivaa kehutaankiin, niin kunnes löytyy luotettava lähde siitä paljonko panimohiivatuotteet aidosti mineraaleja ja vitamiineja sisältävät, niin turvallisempi valinta on varsinaiset hiven-, kivennäisaine- ja vitamiinilisät. Se, että panimohiivaa käytetään kuivamuonissa, ei ole peruste, koska se valinta on tehty tuotannossa pelkästään hinnan ja saatavuuden takia. Panimohiiva on erittäin halpaa ja helposti saatavilla.