Ravintokuidulla eli imeytymättömillä hiilihydraateilla on paljon hyviä vaikutuksia elimistössä. Veteen liukenemattomia kuituja, joita ovat selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini, saadaan pääosin viljavalmisteista. Nämä kuidut lisäävät ulostemassaa ja nopeuttavat sen kulkemisnopeutta elimistössä, joten ne parantavat vatsan toimintaa ja hoitavat ummetusta. Ne myös parantavat suolen terveyttä. Veteen liukenevia eli geeliytyviä kuituja (β-glukaani, kasvikumit ja pektiini) saa marjoista, hedelmistä ja palkokasveista. Liukenevat kuidut vaikuttavat sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan.
Kuiduilla on myös vaikutusta verensokerin nousuun ja insuliinivasteeseen. Veteen liukeneva kuitu hidastaa mahalukun tyhjenemistä sekä hiilihydraattien imeytymistä, mikä tasaa verensokeria.
Greyhoundin ravinnossa pitäisi olla kuituja noin viisi prosentia. Silloin määrä on sopiva pitämään suolen hyvässä toiminnassa sekä imemään liiallisen kosteuden ulosteista. Kuidun määrä ei kuitenkaan koskaan saisi ylittää 10 prosentia, sillä silloin häiriintyy valkuaisen, rasvojen, hyödynnettävien hiilihydraattien sekä kalsiumin imeytyminen. Lisäksi liiallinen kuitujen määrä lisää suolen toimintaa, jolloin ulosteet löystyvät sekä hajuhaitat saattavat kasvaa megalomaanisiin mittoihin.
Kuitu on jotain, jota pidetään täysin tarpeettomana koiralle, kuivamuonapuristien mielestä se on lähes vahingollista – sehän lisää ulosteiden määrää. Kuidulla on kuitenkin oleellinen merkitys koiran ravinnossa.
Kuituja on kahdenlaisia, liukenemattomia (esim. selluloosa) ja vesiliukoisia (esim. pektiinit). Kuivamuonissa tyypillisesti kuidun osuus on välillä 2,5 – 5 prosenttia. Alle 2,5 prosenttia vaikuttaa luultavasti jo suoliston toimintaan haitallisesti. Suositukset vaihtelevat lähteen ja rodun mukaan 3.5 – 6 prosentin välillä.
Kuidulla on useampia merkityksiä ruokinnassa. Eräs tärkeimmistä on sen kyky imeä vettä itseensä. Vesiliukoinen kuitu kykenee absordoimaan itseensä huomattavasti enemmän nestettä kuin liukenematon. Se vaikuttaa lihasjännitykseen ja pyrkii estämään elimistön kuivumista.
Perinteisesti ajatellaan, ettei kuidulla ole ravitsemuksellista arvoa. Koirilla tehdyt kokeet kuitenkin osoittavat, että vesiliukoinen kuitu voi, vaihtelevin määrin, tuottaa metabolista energiaa. Tämän yhteydessä syntyy lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka voivat esittää jonkinasteista roolia eröiden suolistosairauksien hoidossa. Nämä rasvahapot laskevat myös nesteen pH-arvoa, joka vähentää määrättyjen bakteerien kasvua, kuten salmonellan.
On myös muistettava, että monet tutkimukset ja väitteet kuiduista perustuvat ihmisille ja rotille tehtyihin tutkimuksiin, ja on kyseenalaista, voidaanko näiden perusteella vetää kaikkia lajeja koskevia johtopäätöksiä. Väitetään esimerkiksi, että kuidun lisääminen vaarantaa määrättyjen mikroravinteiden, kuten sinkin, kuparin ja raudan imeytymisen. On kuitenkin tutkimuksia, jotka osoittavat päinvastaista, eikä koirantuokateollisuudessa asiaa ole suuremmin tutkittu. Eräiden tutkimusten mukaan selluloosapitoisuus 10 – 15 prosenttia ei vielä vaikuta ravinteiden imeytymiseen. Kuitu voi kuitenkin sitoa määrättyjä itseensä, sillä kissoilla korkea kuitupitoisuus vaikuttaa tauriinin imeytymiseen.
Ihmisillä tehtyjen tutkimusten mukaan korkeat kuitupitoisuudet vaarantavat ruuansulatusentsyymien syntymistä haimassa, mutta eivät sen erittymistä. Koirilla tutkimuksia ei ole, ja niitä odotellessa haimavikaisille ei suositella korkeaa kuitupitoisuutta.
Kuitu vaikuttaa myös ruuan kulkunopeuteen ruuansulatuksen läpi, mutta siinä on eroja kuitujen suhteen. Periaatteessa kuitenkin korkeampi kuitupitoisuus hidastaa.
Kuituja ei saa siis poistaa kokonaan greyhoundin ravinnosta. Se auttaa kuivumisesta kärsiviä koiria, sekä tehostaa ravinteiden imeytymistä ja pitää suoliston kunnossa. Lisäksi kuitupitoisella ruualla olevilla koirilla on harvemmin anaalirauhasongelmia. Edut ovat huomattavasti haittoja suuremmat, varsinkin kun ainoa haitta on hieman suuremmat jätökset.
Kuituja ei saa unohtaa, mutta kuitupitoisen ruuan lisäämisessäkään ei saa liioitella. Vaikka kuiduista hivenen saataisiikin metabolista energiaa, niin energiaravintoaine se ei missään nimessä ole. Kun kuidun määrää nostetaan, niin jossain vaiheessa on muun ruuan määrää alennettava, koska määrättömästi ei ruokaa voida koiraan tunkea. Liiallinen kuiden määrä aiheuttaa myös ulosteiden löysyyttä, jopa ripulia, jolloin ruokamassa ei ehdi viipyä suolessa tarpeeksi kauan ja ravinteita menetetään.
Kuivamuonissa liiallinen kuitu ei yleensä ole ongelma. Niissä on aika pitkälle samat määrät sulamatonta kuitua, ainoastaan raaka-aineet muuttuvat. Teollisella valmisruualla elävien ulosteiden löysyys ei useimmiten johdukaan kuidun määrästä, vaan ylipäätään soveltumattomasta ruuasta. Sen sijaan barffaajilla ja muilla raakaruokkijoilla liiallinen kuitu saattaa tulla vastaan. Salaatinlehtien ja porkkanan kanssa ei kannata ampua yli.
Kommentteja