Kananmuna

Kananmuna on täydellinen proteiinilisä kilpailevalla greyhoundille. Vaikka monet treenarit munia antavatkin, tapa saisi lisääntyä. Paitsi että kananmuna on melkoinen proteiinipommi, siinä on melkoisesti rasvaa – ja edullisella hinnalla. Kananmuna on monilla tärkeimpänä proteiinin lähteenä kilpailuruokinnassa.

Munia kannattaa ostaa varastoon kerralla enemmän, sillä se säilyy kohtuullisen pitkään. Myyntiaika tuoreelle munalla on 28 päivää, ja vielä viikko sen jälkeenkin muna luokitellaan tuorehkoksi. Tämänkään jälkeen muna ei ole vielä pilalla, vaan ainoastaan vanha. Vanhoissa munissa ravintoarvot alkavat hieman heiketä, mutta ei oleellisissa määrin. Munan säilyvyyttä heikentää lämpö ja lämpötilan vaihtelut, viileässä ja hämärässä säilytetty muna on käyttökelpoinen pitkään.

Ravintosisältö

Kananmunasta löytyy lähes kaikki tarvittavat ravintoaineet, paitsi C-vitamiini ja kuidut. Sen proteiinit ovat hyvänlaatuisia ja rasvahappokoostumus käytännössä erinomainen. Valmistuksella ei ole käytännön merkitystä ravintosisällön kanssa, mutta vähintään hyydytetyn valkuaisen proteiinit ovat kokonaan hyödynnettävissä, raa’assa einen verran vähemmän.

Yhdestä 55 g munasta saadaan 328 kJ (79 kCal) energiaa. Rasvaa löytyy 5,7 grammaa (noin 63 % kokonaisenergiasta) josta rasvahappoina 3,08 g. Proteiineja saadaan 6,9 g (36 % energiasta)

Keltuainen (34 % massasta) sisältää vettä, proteiinia, rasvaa (suurin osa), rasvaliukoiset A-, D-, E- ja K-vitamiinit, vesiliukoisia B-ryhmän vitamiineja (erityisesti B₁₂-vitamiinia, riboflaviinia, niasiinia ja foolihappoa) sekä kivennäisaineita (erityisesti jodia, seleeniä ja sinkkiä).

Valkuainen (66 % massasta) sisältää proteiinia (suurin osa), vesiliukoisia B-ryhmän vitamiineja (erityisesti riboflaviinia) sekä kivennäisaineita.

Ravintoainesisältöön vaikuttavat kanan rotu, ikä, ravinto ja munan koko. Merkittävimmät muutokset munan ravintoainesisällössä saavutetaan ruokinnalla. Kanan rehun koostumuksella voidaan vaikuttaa ainakin A-, D-, E-, K- ja B12- vitamiinien, riboflaviinin, jodin, seleenin, sinkin, mangaanin ja raudan määrään munassa. Suurin käytännön merkitys on munan rasvahappokoostumuksen muokkauksella. Lisäämällä rehuihin erilaisia öljyjä saadaan keltuaisen rasvahappokoostumusta muutettua öljyn rasvahappokoostumuksen suuntaan.

Ravintoainesisältöön ei vaikuta väri, tuotantotapa tai keittäminen, lukuunottamatta proteiinin hyödyntämistä ja avidiinin tuhoutumista. Munan värin määrää kanan rotu, mutta munien ravintoainesisältöön munan värillä ei ole vaikutusta. Keltuaisen väri puolestaan määräytyy kanan rehun sisältämistä luontaisista tai luontaisen kaltaisista väriaineista ja niiden määristä. Väriaineilla ei kuitenkaan ole vaikutusta munan ravintoainesisältöön. Tuotantotavankaan ei ole havaittu käytännössä vaikuttavan munan ravintoainesisältöön, sillä suurissa tuotantokanaloissa käytetään standardoituja rehuseoksia tuotantotavasta riippumatta.

Annostus

Määrät ovat tarpeesta ja muusta ruokinnasta kiinni, mutta neljää munaa päivässä on pidetty ylärajana, ja vähintään yhtä alarajana.

Vaikka nykyään ollaankin siirtymässä suosituksissa entisaikojen reippaasti 30 prosenttia alempaan proteiiniin, niin jo yksikin muna nostaa kuitenkin ravinnon valkuaispitoisuutta ihan kivasti. Varsinkin peruskuntokaudella, ja kasvavilla, proteiinien tarve on korkeampi kuin kilpailukaudella sekä ylipäätään aikuisilla.

Neljää on perusteltu kahdella syyllä. Ensimmäinen on munan sisältämä energia. Neljällä munalla päästään jo yli 300 kilokalorin, jolloin annoksesta tämän ruoka-aineen osuus on varmasti riittävä. Jos munien osuutta lisätään, niin muiden osuuta on laskettava ja tämä näkyy ainakin ulosteen määrässä – munahan imeytyy tehokkaasti. Liian pieni ulosteen määrä saattaa aiheuttaa ongelmia anaalirauhasissa. Osalla myöskään suoliston bakteerit eivät ole ihastuneita liian suureen määrään, sillä seurauksena saattaa olla melkoiset hajuhaitat. Vaikka olisikin leirikuntaa “enemmän proteiinia on parempi”, niin liioitella ei kannata. Jo yksistään siitäkin syystä, että proteiineja ei voida aminohappopoolia enempää varastoida elimistöön. Liika proteiini – siis aminohapot – muutetaan pieneltä osaltaan energiaksi ja varastoidaan rasvaksi, suurin osa käyttämättömästä poistetaan elimistöstä munuaisten kautta virtsassa. Tämä saattaa aiheuttaa lievää kuivumista.

Avidiinin osuus raaoissa munissa on myös yksi syy rajoittaa neljään – olkoonkin että tuo on kuitenkin se heikoin perustelu. Avidiini/biotiini -ongelma on lähinnä teoreettinen.

Kuoret

Munan kuoria ei kannata hävittää, sillä jauhettuna niitä voi käyttää kalsium-lisänä. 1 tl kananmunankuorijauhetta sisältää n. 1760 mg kalsiumia. Kuoret olisi kuitenkin syytä antaa raakoina, sillä keitettynä niiden rakenne muuttuu ja kalsium on vaikeammin hyödynnettävissä.

Avidiini

Kananmunan valkuainen sisältää avidiini -nimistä proteiinia. Munansyöttäjille sen ongelma on siinä, että avidiini sitoo itseensä biotiinia. Tämä sidos on erittäin luja, eikä sitä kyetä ruoansulatusjärjestelmässä rikkomaan. Avidiini ei siis tuhoa biotiinia, kuten usein kuulee väitettävän. Se ainoastaan estää biotiinin imeytymisen. Ohutsuolen epiteelisoluissa on erityisiä soluja, joiden tehtävä on “kaapata” biotiini ja imeyttää se elimistöön. Avidiinimolekyyli on kuitenkin niin iso, että se ei pysty kiinnittymään näihin soluihin. Ja vaikka pystyisikin, niin siitä ei olisi apua, sillä avidiinin ja biotiinin sidosta ei saada rikki, eikä suolisto päästä vierasta proteiinia läpi elimistöön.

Yleisesti sanotaan, että raa’an kananmunan syöttäminen aiheuttaa tästä syystä biotiinin puutetta. Yhtä yleisesti myös sanotaan, että sillä ei ole mitään merkitystä, koska keltuaisessa on biotiinia ja elimistö itse valmistaa biotiinia. Ristiriita on valmis.

Mooli avidiinia pystyy sitomaan itseensä enintään neljä moolia biotiinia. Tästä on siis helppo laskea, mikä on tilanne kananmunan itsensä suhteen, sillä munassa on avidiinia noin 30 mg ja biotiinia noin 15 μg, ja kummankin moolimassa on tiedossa. Tämän perusteella kananmunan keltuaisessa on biotiinia kattamaan ainoastaan 3 % avidiinin sitomiskyvystä.

Teoriassa siis valkuaisen avidiini aiheuttaa biotiinin puutetta. Mutta ainoastaan teoriassa.

Avidiini ei kykene “koskemaan” elimistön biotiinivarastoihin. Se ei myöskään kykene vaikuttamaan ennen munaa, ja munan jälkeen syötyyn biotiiniin. Lisäksi kaikki keltuaisen biotiini ei koskaan ole tekemisissä valkuaisen avidiinin kanssa – avidiini ei ole mikään aktiivinen metsästäjä, joka jahtaa biotiinia suolistossa. Liitoksen syntymistä varten tarvitaan molekyylien kosketus. Ja avidiini pystyy sitomaan itseensä enintään neljä moolia biotiinia, tämä ei siis tarkoita, että se sitoisi nimenomaan neljä – se voi myös sitoa vain yhden, tai ei yhtään.

Avidiiniongelmasta selviää siis vähintään hyydyttämällä valkuainen. Tällöin lämpö denaturoi proteiinit, avidiinin mukaanlukien. Avidiini lakkaa olemasta biologisesti aktiivinen, voidaan sanoa että se eräällä tavalla kuolee. Valkuaista ei tarvitse nimenomaan keittää, pelkästään kuuman veden kaataminen päälle riittää.

Harhaluuloja

Kananmunaan liitetään yleisesti kaksi harhaluuloa. Ensimmäinen on, että raaka valkuainen muodostaa vatsalaukun sisäpinnalle kalvon, joka estää muiden ravintoaineiden imeytymisen. Kalvoa voi jokainen tutkia itsekin kaatamalla valkuaisen joukkoon vaikka sitruunahappoa, sekoittamalla ja katsomalla mitä tapahtuu. Lisäksi on muistettava, että vatsalaukku on paikka, jossa ruokamassa sulatetaan. Imeytyminen tapahtuu ohutsuolessa.. Toinen harhaluulo liittyy vanhoihin ihmispuolen ruokintaoppeihin. Munien syömistä rajoitettiin, koska sen uskottiin nostavan kolesterolia. Tömö ei pidä paikkaansa enää edes ihmisillä, eikä kolesteroli ole muutenkaan ongelma koirilla.

Tuotenimet

Munia myydään nykyään useilla eri tuotenimillä. Osalla on ravitsemuksellista merkitystä, osalla ei.

KultaOmegaKultamunat, DivaOmega, Hyvänolon kananmuna, Sydänystäväksi Omega jne. sisältävät runsaasti alfalinoleenihappoa ja omeag-3-rasvahappoja sekä enemmän E-vitamiinia. Jotta rasvahappokoostumusta on pystytty muuttamaan, niin kanoille on syötetty räätälöityä rehuseosta, jossa täysjyväviljaa ja kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä tai rypsiöljyä. Suurin osa kanoista on häkkikanaloissa.

Vapaan kanan kultamuna, ja muut Vapaan kanan, Onnellisten kanojen tai Herkulliset lattiakanan munat on tuotettu normaalilla rehulla, eikä niiden ravintosisällössä ole eroa “normimunaan” verrattuna. Kanat ovat lattiakanaloissa.

Luomumunissa olosuhteita ja rehua kontrolloivat erilaiset määräykset ja luomu-merkkejä myöntävät järjestöt. Ne eivät eroa ravintosisällöltään, mutta niissä on hieman kovempi kuori. Kanat kasvavat ns. luomukanaloissa.

Ruskeat munat eivät eroa ravintosisällöltään valkoisista. Väri tulee kanan rodusta.

Eettiset ongelmat

Kananmunien suhteen on käynnissä hintasota liikatuotannon takia. Tämä on tietysti taloudellinen etu kuluttajalle hintojen pysyessä alhaalla. Ongelma tulee tuottajapuolelta, jotka yrittävät tipauttaa kulunsa niin alas kuin mahdollista.

Suurin osa munakanoista elää teollisissa häkkikanaloissa. Neljä kanaa on aina yhdessä häkissä, ja 20 kanalle lasketaan yksi neliämetri riittäväksi tilaksi. Korkeutta ei ole täysin edes suorana seisomista varten. Häkkikanaloissa kanojen olot ovat surkeat, ja EU onkin todennäköisesti kieltämässä häkkikanalat. Suurkanalat ovat arkipäivää Suomessa, ja noin 95 % suomalaisista munakanoista on häkkikanaloissa.

Lattiakanaloissa kanoilla on suurempi liikkumisen vapaus. Niissä saa olla enintään 7 kanaa per neliömetri ja kuopsutukseen on varattu 1/3 pinta-alasta ja niillä on oesäkopit. Lattia on peitetty hiekalla, oljilla, puulastuilla tai pehkulla. Kanat syövat tavallista rehua, mutta olot ovat lähellä luomukanalaa. Kanalassa ei ole yleensä ikkunoita, ja siinä elää yhdessä parituhatta kanaa. Lattiakanaloissa elää noin 5 % kanoista.

Pienkanaloista suurin osa on lattiakanaloiden tyyppisiä, mutta niillä on lisäksi orret, ja ne pääsevät kesällä ulos. Munia ei yleensä saa kaupoista, vaan ne myydään tiloilta suoraan. Kanoja on kanalassa korkeintaan muutama sata.

Luomukanalassa kanat saavat liikkua vapaasti, ja niillä on omat orret ja pesät. Kanalassa täytyy olla myös ikkunat. Kanoja saa olla enintään 5/m² ja kesällä niiden täytyy päästä ulos. Olot ovat siis hyvin paljon lattiakanalan tyyppiset. Luomukanaloissa saa syöttää ainoastaan luomurehua. Vitamiinit ja kivennäiset saavat olla tuontitavaraa, mutta ravinnossa ei saa olla hormoneja tai geenimuunneltua.

munakennosta löytyy numerosarja, jonka jälkeen on alkuperämaan tunnut, Suomessa FI. Ensimmäinen numero kertoo tuotantotavan.

• 0 = luomumuna
• 1 = ulkomuna
• 2 = lattiamuna
• 3 = häkkimuna

Salmonella

Salmonella ei ole suurikaan uhka koiralle johtuen sen lyhyestä suolistosta, mutta koira voi myös sairastua. Omistaja on kuitenkin suurimmassa riskissä, varsinkin nykyään kun koiran ulosteet kerätään lähes säännönmukaisesti. Vaikka koira ei sairastukaan, se voi silti tartuttaa. Suomessa kananmunissa ei ole suurtakaan salmonellariskiä tiukan valvonnan vuoksi. Tapauksia onkin ollut vain muutama. Mutta jos salmonella huolestuttaa, niin munan kypsentäminen ratkaisee ongelman.