Arkisto luokalle Itsehoito
Jumittava pissa
Osalla uroksista on kiusallinen vaiva. Kun ne ovat tehneet kovaa työtä, tai ovat muutoin vain lämmenneet, niin ne eivät kykene kunnolla virtsaamaan. Pissa jumittaa. Asia ei kannatta naureskella, tai jättää huomioimatta, sillä tila on lievimmilläänkin urokselle erittäin epämukava – pahimmillaan tuskallinen. Nartuilla vastaavaa ei ole käytännössä koskaan, vaikka sellainenkin on tullut vastaan.
Lukijakyssäri: Ylikeittävä koira
Meidän PK- tai jumppaharjoitukset menee usein vähän pipariksi – se antaa ensimmäiset kolme minuuttia aivan kaikkensa jonka jälkeen se on aivan puhki eikä jaksa enää suorittaa loppuja täysin voimin. Se kyllä yrittää kovasti mutta siitä huomaa selvästi, että paras puhti on jo kaukana takanapäin.
Suoritusten jälkeen sen palautuminen on hidasta ja se on todellakin kaikkensa antaneen näköinen ja läähättää voimakkaasti. Kun vertaan sitä toiseen samanrotuiseen koiraani, on ero huomattava. Tämä toinen lönköttelisi vielä rennosti menemään ja voisi jatkaa samaa rataa, eikä se juo lainkaan sellaisia määriä suorituksen jälkeen, kuin tämä ongelmatapaus – taikka väsy samassa mittakaavassa.Suoritusten jälkeen tämä koira siis haluaa aina juoda hirveästi ja näyttää siltä että sen valtavat reisilihakset menevät aivan maitohapoille – se kävelee usein harjoituksen jälkeen ihan länkisäärin ja köpöttää.
Hyttynen pistää, mäkärä viiltää
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Black_Fly.gif?uselang=fi
Suomessa on noin 40 eri hyttyslajia, joista kymmenkunta imee verta ja niistä noin puolet on todella inhottavia. Pahimmat luojan meille ja koirille langettaman kiusankappaleet ovat Aedes-suvun metsähyttynen, Aedes communis, ja korpihyttynen, Aedes punctor. Etelä-Suomessa pistäjä on lähes aina metsähyttynen, Keski-Suomessa lajeja on suunnilleen yhtä paljon ja pohjoisempaan päin siirtyessä kiusanhenki on luultavammin korpihyttynen tai taigahyttynen, Aedes pionips. Muitakin verenimijöitä hyttysistä löytyy, mutta ne ovat vähemmistönä. Mäkärä (Simuliidae) kuuluu hyttysten kanssa samaan sääskien alalahkoon, mutta eri heimoon. Mäkäröitäkin löytyy Suomesta kymmenkunta eri lajia.
Hammaskiven poisto
Hammaskivi vaivaa useita koiria. Varsinkin greyhoundeilla se on kirous Ennen se oli vanhusten sairaus, nykyään vaivaa jo nuoria – joskus jopa pentuja. Hammaskiveä kertyy turhan suuria määriä paristakin syystä. Ensimmäinen on liian pehmeä ruoka. Kun hampaat joutuvat tekemään töitä ja kulmurit uppoavat tiukkaan ruokaan, niin hammaskivi kuluu mekaanisesti pois. Turvotettu kuivamuona ja oikeammin letkuruokintaan sopivat mössöt aiheuttavat takuuvarmasti hammaskiveä. Hammas on jatkuvasti ruuan peittämä, eikä mikään poista sitä. Ruuan laatu aiheuttaa hammaskiveä, olkoonkin että jotkut hyppäävät tästä väitteestä takajaloilleen. Mitä enemmän ruuassa on hiilihydraatteja, jopa ihan aitoja sokereita, sitä enemmän syntyy hammaskiveä. Kuonon malli on altistava tekijä. Pitkä, kapea kuono varmistaa, että edes sylki ei missään vaiheessa puhdista hampaiden pintaa. Sukulinjoilla on selvä merkitys. Samalla tapaa kuin että Suomessa on kehnoa luustoa periyttävä greyhound-uros, niin takavuosilta on löydettävissä uros, jonka jälkeläisillä oli huomattavan paljon hammasongelmia. Kahteen viimeiseen on harrastajan vaikea vaikuttaa, mutta muihin syihin kylläkin.
-
You are currently browsing the archives for the Itsehoito category.
Jagster
Comics Gone Bad
Kommentteja