Arkisto luokalle Ravitsemus
Punaista luujauhoa
Kirjoittanut Jagster luokassa Ravitsemus päivämäärällä 10.3.2010
Kävin eilen Kennelrehun autolla paikkaamassa akuuttia lihapulaa. Kiva bisnes, mutta hankala työssäkäyvälle. Näytti vaan edelleenkin siltä, että heidän ei edes tarvitse panostaa heihin, jotka eivät keskellä päivää pääse paikalle ja saa lihoja heti kylmään. Kauppa vetää muutenkin. Tällä kertaa olin lihaan positiivisen yllättynyt, se oli jopa kohtuullisen punaista. Aina ei ole. Mukaan lähti lisäksi lohiöljyä, rustoluita sekä luumursketta. Maksa- ja lihaisa rasva -varastot eivät tarvinneet täydennystä. Hauska nimitys ihralle tuo lihaisa rasva, ja meidän käyttö loppuu kun laatikko on syötetty. Sopii varmasti jollekin, mutta ihraa saa halvemmallakin ja mukavammin pakattuna. Olin ollut kiltti, ja muistanut tehdä jopa tilauksen etukäteen. Edellä seissyt rouva turkissaan ei ollut. Olen törmännyt häneen ennenkin. Ei hän koskaan tilaa etukäteen, ja muistaa jopa valittaa, jos hänen tarvitsemiaan tuotteita ei olekaan. Noita riittää, eikä Kennelrehun kierroksen loppupäässä taida tarvita tehdä ex tempore ostoksia. Vaikka auto kulkee, tilaus on helppo tehdä (nettisivun aikataulupäivityksiin ja pysähdysten kartoittamiseen saisi kylläkin keskittyä, nettitilauskin olisi kiva – wink wink), niin on kritisoitavaakin.
D-vitamiini potkii
Kirjoittanut Jagster luokassa Vitamiinit päivämäärällä 9.3.2010
Ihmispuolella joku aika sitten innostuttiin antioksidanteista. Varsinkin C- ja E-vitamiinia tutkittii, ja taas kerran opittiin jotain uuttakin. Paras anti saattoi olla tieto, että antioksidanttien kanssakaan ei kannata turhaan läträtä. Yliannostus ei toimi, vaan kääntyy itseään vastaan. Tällä hetkellä suurennuslasin alla on D-vitamiini, ja tästä enemmänkin hormonista kuin vitamiinista on löydetty mielenkiintoisia asioita. Minusta on yllättävintä se, että tutkimustuloksia ja -viitteitä ylipäätään pidetään yllättävinä. Mehän tiedämme itseasiassa vitamiineista hyvin vähän. Pintapuolisesti niiden päätehtävät, mutta se ei riitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kaikella on vielä heikosti ymmärrettyjä vaikutuksia.
Lue loput »
Kalium
Kirjoittanut Jagster luokassa Lisäravinteet päivämäärällä 19.2.2010
Kalium on erittäin tärkeä elektrolyytti ja hivenaine, jota elollinen luonto sekä kasvit ja eläimet tarvitsevat. Kalium näyttelee keskeistä osaa solutason metabolissa, ja on erittäin tärkeä elektrolyytti koiran terveyden ja suorituskyvyn suhteen. Greyhoundille se on yksi tärkeimmistä lisäravinteista, vaikka sitä ei sellaiseksi mielletä ja suurin osa sitä ei sellaisenaan anna. Yksi syy sen vähäiseen käyttöön on kaliumin ostamisen vaikeus. Muualla maailmassa voi ostaa mistä tahansa greyhoundeille suunnattua hidasvaikutteista kaliumia jokaiselta brändiltä, mutta Suomeen sitä ei tuoteta. Kun kaliumia ei ole myynnissä, niin treenarit eivät sitä luonnollisesti myöskään osta. Apteekissa kaliumia on myynnissä ilman reseptiä, mutta ennen kuin purkin saa itselleen, niin on syytä varautua lähes kolmannen asteen kuulusteluun. Kaliumilla saadaan väärinkäytettynä henki pois, ja saadakseen ostoksensa tehtyä, niin joutuu kertomaan ummet lammet miten sitä käytetään ylirasitusoireiden poistamiseen, kramppien estämiseen ja komento ostokseen on tullut eläinlääkäriltä. Kotimainen apteekkikalium on lisäksi törkeän kallista.
Seleeni
Kirjoittanut Jagster luokassa Kivennäisaineet päivämäärällä 9.2.2010
Seleeni (Se) esiintyy orgaanisessa muodossa seleeniä sisältävissä aminohapoissa sekä ravintovalmisteissa epäorgaanisessa muodossa. Seleenin saaminen ravinnosta on erittäin pitkälle riippuvainen maaperän seleenimääristä. Yleensä pohjois-eurooppalainen ruoka on seleeniköyhää, mikäli siihen ei ole lisätty seleeniä. Seleenin imeytyminen on tehokasta, eikä sitä säädellä. Eri ruoka-aineiden seleenin imeytymistehokkuus vaihtelee ja viljoista seleeni imeytyy tehokkaammin kuin eläinkunnan tuotteista.
Kivennäisaineet
Kirjoittanut Jagster luokassa Kivennäisaineet päivämäärällä 6.2.2010
Kivennäisaineet (mineraalit) ovat ravinnon mukana saatavia epäorgaanisia alkuaineita. Laajemman määritelmän mukaan kivennäisaineita ovat ne alkuaineet, jotka jäävät tuhkaan, kun esimerkiksi kudos tai ruoka poltetaan. Välttämättömiä kivennäisaineita ovat ne alkuaineet, joita tulee olla ravinnossa aineenvaihdunnan pysymiseksi normaalina, eli riittämätön saanti aiheuttaa puutosoireita. Näitä on 18:sta yli kahteenkymmeneen, riippuen laskutavasta. Luonnossa kivennäisaineita on vedessä ja maaperässä, josta kasvien juuret ottavat niitä. Ravintoketjun myötä ne siirtyvät sitten eläimiin.
Kivennäisaineet jaetaan makrokivennäisiin ja mikrokivennäisiin eli hivenaineisiin sen mukaan, paljonko niitä esiintyy elimistössä.
Ravinnon mukana elimistöön joutuu myös useita ei-välttämättömiä kivennäisaineita, joista osa on haitallisia. Tällaisia ovat esimerkiksi raskasmetallit. Myös monet välttämättömät kivennäisaineet muuttuvat hyödyllisistä haitallisiksi, jos niitä joutuu elimistöön liian suuria määriä.
Lue loput »
Kupari
Kirjoittanut Jagster luokassa Kivennäisaineet päivämäärällä 6.2.2010
Kupari (Cu) on kivennäisaine, jonka saantia ei yleensä mietitä. Silti se on erittäin tärkeä hivenaine.
Imeytyminen ja eritys
Ruoan kuparista imeytyy yleensä noin puolet, mutta imeytymiseen vaikuttaa monet eri tekijät. Ylimääräinen kupari sitoutuu ohutsuolen soluissa metalleja sitovaan proteiiniin ja erittyy ruoansulatuskanavaan solun kuollessa. Elimistössä kuparia on kohtuullisen vähän. Siitä on luustossa noin puolet, lihaksissa 25 prosenttia ja loput muissa kudoksissa. Kuparin ylimäärä erittyy sapen kautta ohutsuoleen. Kupari ei varastoidu elimistöön.
Lue loput »
Voittajia pikaruualla
Kirjoittanut Jagster luokassa Ravitsemus päivämäärällä 26.1.2010
Olen muutamassa edellisessä Puruvoiman merkinnässä käsitellyt muutamia huomioita kuivamuonista, barffista ja kotiruokinnasta. Tökännyt niiden puutteisiin ja toivottavasti löytänyt niistä jopa hyviäkin puolia. Jokaisella tavalla kun niitäkin on, vaikka ne joskus unohtuisivatkin. Tai jäisivät luulojen ja pseudofaktojen varjoon. Olen kokeillut lähes jokaista variaatiota aitoa barffia lukuunottamatta. Yksi on kuitenkin toiminut. Olen saanut sillä parhaita tuloksia niin pennuilla, emänartuilla, eläkeläisillä kuin huippukilpailijoillakin. Se on helppoa, nopeaa ja kohtuullisen edullista. Ei halpaa, sillä sellaista ruokintaa ei ole keksittykään – ellei itse ole alkutuottaja. Tai joku muu maksaa laskut. Mutta se vaatii suhteessa hyötyyn vähiten varastointitilaa ja ryöstää lompakkoa huomattavasti vähemmän kuin superpremiumeläinkaupparoturuuat. Ei se ole minun keksintöni, ja sitä käyttävät monet. Ruokintaa kutsutaan yleisesti nimellä sekaruokinta.


Kommentteja