Elintarvikkeen nimi on kuluttajalle tärkein tuotteen valintaperuste eikä ostotilanteessa välttämättä perehdytä tuotteen ainesosaluetteloon. Elintarvikkeesta on käytettävä sellaista nimeä, joka kuvaa ja yksilöi elintarvikkeen täsmällisesti. Nimen avulla elintarvike tulee siten erottaa muista elintarvikkeista, joihin se muuten voitaisiin sekoittaa. Elintarvikkeen nimi ei saa johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen ominaisuuksien, koostumuksen ym. seikkojen suhteen.

Näin ohjeistaa Evira kuluttajapuolella uutisoinnissa: Nimen pitää yksilöidä elintarvike täsmällisesti

Kyllä ihmisillä on asiat paremmin. Terveysväitteet on todistettava, eikä enää yleispätevät todistusketjut malliin suolisto vastaa immuniteetista – maitohappobakteerit lisääntyvät suolistossa kun niitä syö – meidän jugurtti estää sairastumasta ole enää luvallisia. Silti koirien rehuissa voidaan hyvällä omalla tunnolla täräyttää joukkoon einen verran vihersimpukkaa ja todeta, että meillä on nyt glukosamiinia sisältävä nivelruoka. Ja kaikkien mielestä kaikki on hienosti – miksi mielessä kummittelee Kummelien heitto: artisti maksaa?

Eläinrehuissa eriteltyä raaka-ainetta täytyy olla vähintään viisi prosenttia tuotteesta, että se saadaan mainita tuotteen nimenä. Lammas/riisi-kuivamuona voi siis sisältää 5 % lammasta, 5 % riisi ja loput kanaa ja maissia – silti se voidaan myydä kuluttajalle lammas-riisinä, de facto se on kana-maissi.

Ennen noita oli enemmän, tietoisuuden (ja hinnan) noustessa moinen vedätys on vähentynyt. Löytyy silti. Olkoonkin, että tuollainen markkinointi on sallittua ja laillista, niin minä kutsun sitä silti huijaukseksi.