Kun koira rakennetaan aivan pikkupennusta toimivaksi, jaksavaksi ja aktiiviseksi aikuiseksi, niin tarvitaan rakennuspalikoita. Äidinmaidossa on runsaasti rasvaa ja proteiinia, koska itseasiassa vastasyntyneellä on se kiihkein kasvukausi – ei puolen vuoden paikkeilla, kuten virheellisesti luullaan. Ihmisen pennun voidaan sanoa syntyneen valmiina (eikä sekään pidä paikkaansa), mutta koiranpentu on vajaakehittynyt syntyessään. Sen silmät ovat kehittymättömät, samaten kuulo ja myös suolisto. Se siis vielä kypsyy imetysvaiheessa, vähän samalla tavalla kuin vihertävät tomaatit. Siksi emänmaito on niin vahvaa ja ravitsevaa, siitä saadaan legopalikat. Mutta kun silmät ovat avautuneet, jalat kantavat ja hampaat pystyvät repimään ruokaa, niin ihminen – kasvattaja  päättää, että hän tietää paremmin. Kun villit koiraeläimet jatkavat lihalla ja rasvalla, niin kotikoira siirretään köyhille viljoille tasapainoisen ruokinnan nimissä ja parhaimmassa tapauksessa yritetään jopa hidastaa kasvua ottamalla ravinnon legopalikat pois. Ollaan omaksuttu eräällä tavalla homeopaattinen ajattelu – vähemmän on parempi, ja nolla rakentaa eniten. Kerron julkisen salaisuuden: vähemmän ON vähemmän, ja enemmän ON enemmän. Omituinen ajattelutapa, sillä luonto nimenomaan yrittää kasvattaa mahdollisimman nopeasti mahdollisimman nopean eläimen, sillä se jää henkiin. Ihminen tietää paremmin, ja teki aikuisenakin infantiilisti käyttäytyvän suden, jonka rakenne menee rikki rakennustarvikkeista. Kupla.