Tein eilen normaalia enemmän reisilihaksia rasittavaa työtä. Tänään ovat lihakset kipeät jopa sellaisista paikoista, joissa en tiennyt lihasta olevankaan. Kyse on rasituskivusta, jonka on uskottu johtuvan maitohaposta. Nykyään tiedetään, että oikeastaan mitään ei tiedetäkään, ja että syypää lieneekin lihassolun pinnalle kertyvä kaliumioni. Yksi totuus ainakin pätee: no pain, no gain. Ihmisillä jaksaminen ja yrittäminen on tahdosta kiinni. Ainakin silloin, kun mennään väsymisen puolelle ja kipurajan yli. Urheilijoilla on useita kertoja tehty kokeita plasebolla, usein on käytetty hapetettua vettä, jonka väitettiin olevan uusi ihmeaine. Sitä juoneet pääsivät pidemmälle ja nopeammin. Tahto meni yli materian. Koiraa on kuitenkin aika turha yrittää psyykata. Greyhoundeissa toivotaan, että ajovietti vie voiton, eikä koira tajua mitään muuta mistään kuin juoksemisesta. Osa koirista alkaa silti himmailemaan loppua kohdin. Toki kyse on ihan rehellisestä väsymisestäkin, mutta usein myös korvien välistä. Kun askel alkaa painaa, niin juokseminen ei olekaan enää niin kivaa, eikä kaikkea anneta.
Mitoitusta ja dyykkausta
Meille tuli satsi kanamassaa. Jotkut kutsuvat sitä kananlihaksikin, joka minusta on lähinnä surkea vitsi. Miellyttävänä yllätyksenä massa oli pakattu kauniisti pahvilaatikoihin. Helpotti suunnattomasti kuljetusta ja pakastimiin siirtämistä. Mutta minulla olisi nöyrä pyyntö rehuntoimittajille. Koska kyseessä on pakastetavara, niin olisiko aivan mahdotonta mitoittaa pahvilaatikot sellaisiin ulkomittoihin, että ne saisi jollain tilatehokkuuden asteella sijoitettua arkkupakastimeen? Meikäläisen vajaakehittyneellä tilan ja avaruuden hahmottamiskyvyllä laatikoita saa pyöritellä kerran jos toisenkin ennen kuin ne ovat edes jotenkin legolinnamaisesti pakastimessa. Silti tyhjää tilaa jää aina joltisenkin.
Punaista luujauhoa
Kävin eilen Kennelrehun autolla paikkaamassa akuuttia lihapulaa. Kiva bisnes, mutta hankala työssäkäyvälle. Näytti vaan edelleenkin siltä, että heidän ei edes tarvitse panostaa heihin, jotka eivät keskellä päivää pääse paikalle ja saa lihoja heti kylmään. Kauppa vetää muutenkin. Tällä kertaa olin lihaan positiivisen yllättynyt, se oli jopa kohtuullisen punaista. Aina ei ole. Mukaan lähti lisäksi lohiöljyä, rustoluita sekä luumursketta. Maksa- ja lihaisa rasva -varastot eivät tarvinneet täydennystä. Hauska nimitys ihralle tuo lihaisa rasva, ja meidän käyttö loppuu kun laatikko on syötetty. Sopii varmasti jollekin, mutta ihraa saa halvemmallakin ja mukavammin pakattuna. Olin ollut kiltti, ja muistanut tehdä jopa tilauksen etukäteen. Edellä seissyt rouva turkissaan ei ollut. Olen törmännyt häneen ennenkin. Ei hän koskaan tilaa etukäteen, ja muistaa jopa valittaa, jos hänen tarvitsemiaan tuotteita ei olekaan. Noita riittää, eikä Kennelrehun kierroksen loppupäässä taida tarvita tehdä ex tempore ostoksia. Vaikka auto kulkee, tilaus on helppo tehdä (nettisivun aikataulupäivityksiin ja pysähdysten kartoittamiseen saisi kylläkin keskittyä, nettitilauskin olisi kiva – wink wink), niin on kritisoitavaakin.
Rikottuja linkkejä
Olin ilkeä. Siirsin muutaman Puruvoimassa olleesta jutusta Ruokintaan. Siis ne barffia, kuivamuonia ja sekaruokintaa käsitelleet. Alun perin Katiskan edeltäjissä idea oli tarjota tietopankki ja pitää puhtaat blogityyppiset kirjoitukset erossa niistä. Katiskan myötä idea muuttui, mutta vanhat tavat jäivät. Ihan turhaan, koska puhdas fakta harvemmin eroaa tulkinnoista ja näkemyksistä. Oikeammin elävässä elämässä noiden kahden viimeksimainitun täytyy seurata ensimmäistä. Ja kun tutkittua tietoa ei ylipäätään ole (ei mitenkään harvinainen tilanne ravitsemuksessa ja koirien ruokinnassa), niin silloin mennään puhtaasti komekseen perustuvalla tulkinnalla ja näkemyksellä. Välillä pelkästään näkemyksellä.
Joka tapauksessa Katiskaan alkaa virrata lyhyempiä blogimerkintöjä, asian joukossa ja toivottavasti niitä täydentäen. Eletään siinä ajatuksessa, että niistäkin on jotain hyötyä.
D-vitamiini potkii
Ihmispuolella joku aika sitten innostuttiin antioksidanteista. Varsinkin C- ja E-vitamiinia tutkittii, ja taas kerran opittiin jotain uuttakin. Paras anti saattoi olla tieto, että antioksidanttien kanssakaan ei kannata turhaan läträtä. Yliannostus ei toimi, vaan kääntyy itseään vastaan. Tällä hetkellä suurennuslasin alla on D-vitamiini, ja tästä enemmänkin hormonista kuin vitamiinista on löydetty mielenkiintoisia asioita. Minusta on yllättävintä se, että tutkimustuloksia ja -viitteitä ylipäätään pidetään yllättävinä. Mehän tiedämme itseasiassa vitamiineista hyvin vähän. Pintapuolisesti niiden päätehtävät, mutta se ei riitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kaikella on vielä heikosti ymmärrettyjä vaikutuksia.
Read more »
Yliruokinnalla laihtuu
Näppituntumalla uskaltaisin väittää, että suurin yksittäinen ruokintaongelma maailmalla (siis foorumimaailmassa) ovat nirsoilevat koirat. Ruoka ei maistu. Kupista valikoidaan määrätyt asiat ja loppu jätetään syömättä. Omistajat yrittävät epätoivoisesti löytää ruokaa, joka maistuisi. Lopulta päädytään syöttämään hanhenmaksapalleroita kermassa, hopeisella pikkulusikalla syötettynä. Nirsoilusta ollaan huolissaan useimmiten siksi, että koira on myös turhan hoikka – jollain mittarilla ainakin. Ylilihavien omistajathan olisivat vain onnellisia, jos koira lopettaisi kaiken mahdollisen pupeltamisen. Nirsous on harvemmin aikuisten greyhoundien ongelma, mutta kasvavilla – jonkun matkaa luovutuksen jälkeen – siihen välillä törmää. On yksi syy siihen, miksi aikuinen ratagreyhound syö kuppinsa ja kiillottaa sen niin hyvin, että tiskaaminen on lähinnä muodollisuus. Syy on käänteisesti sama, miksi muissa roduissa nirsoutta tavataan. Syyn nimi on nälkä – tai sen puute.
Eri sulamisajat ovat murhaa
Netin turuilla ja toreilla törmää säännönmukaisesti muutamaan väitteeseen. Näitä koiramaailman urbaaneja legendoja ovat esimerkiksi kasvunopeuden säätely ruokinnalla, munuaisten tuhoutuminen valkuaista syöttäessä ja että koira jopa kuolee eri ravintoaineiden erilaisista sulamisajoista. Takerrutaan tällä kertaa tuohon viimeiseen, vaikka jokainen noista ohjaa melkoisestikin niiden koirien ruokintaa, joiden omistajat ovat ylipäätään edes jonkin verran kiinnostuneita siitä mitä koiraansa työntävät. Kaksi ensimmäistä olisivat tietysti koiran terveyden kannalta huomattavasti tärkeämpiä, koska niiden perusteella tuhansilta koirilta evätään yksi tärkeimmistä ravintoaineista, proteiinit. Mutta koska miljoonat lajitoverit ylipäätään elävät kehnolla ja aika ajoin riittämättömällä proteiinien saannilla – kuivamuonateollisuus on vahva – niin murretaan (taas kerran) perustaa yhdeltä myytiltä. Sillä teoria – kaunis sana, joka meikkaa piiloon sen kuvaavamman: luulo – ruoka-aineiden erilaisten sulamisaikojen aiheuttamista riskitekijöistä vaikeuttaa aivan turhaan maailman helpointa hommaa: koirien päivittäistä ruokintaa.
Read more »
Kofeiini
Kofeiini on ihmisten ehkä eniten käyttämä piriste, mutta maailmanlaajuisesti se kuuluu eläinurheilussa kiellettyjen aineiden piiriin, eli sitä etsitään dopingtesteissä. Kofeiinin aineenvaihduntajäämää teofylliiniä ei saa löytyä yhtään virtsasta. Kofeiinia käytetään kuitenkin Pohjoismaiden ulkopuolella kohtuullisen runsaasti, varsinkin nuorten greyhoundien ratakoulutuksessa. Pennut kasvavat erittäin virikeköyhässä ympäristössä minimaalisilla ihmiskontakteilla, jolloin ensimmäiset kerrat koulutusradalla voivat olla melkoisen stressaavia ja viedä huomion päätarkoitukselta: vieheen jahtaamiselta. Kofeiinilla saadaan nostettua vireystasoa, jos annos on oikea. Valitettavasti kofeiinia käytetään joskus kilpakoirillakin, tosin turhaan. Se ei tee koirasta nopeampaa. Koiranäyttelyissä, Suomessakin, kofeiinia käytetään ilmeisesti jonkin verrankin. Pääsääntöisesti koiralle ei kofeiinia tarvitse Suomen olosuhteissa antaa, ja jos tästä säännöstä poikkeaa, niin se on tehtävä tieten.
Maitohappo
Maitohappo (tai laktaatti) on glukoosiaineenvaihdunnan tuote, jota muodostuu lihaksiin etenkin anaerobisen lihastyön seurauksena. Anaerobinen suoritus tuottaa maitohappoa, joka muuttuu nopeasti lihaksissa laktaatiksi. Tämän vuoksi termejä “maitohappo” ja “laktaatti” käytetään usein samassa merkityksessä. Laktaatti estää sydäntä ja keuhkoja työskentelemästä yli maksimikapasiteettinsa. Laktaatin muodostuminen rasituksen aikana on luonnollinen reaktio jonka tuntemuksia ovat väsymys ja mahdollinen lihaskipu.
Read more »
Kuonokoppa
Kuonokoppa on mielenkiintoinen vekotin. Osa pitää kuonokopan käyttöä suurimpana syntinä mitä maailma päällään kantaa. Greyhoundeilla sitä kuitenkin pidetään pääsääntöisesti normaaliin ulkoilupukeutumiseen kuuluvana varusteena siinä kuin kaulapantaa, talutinta ja kävelyttäjän kenkiä. Kuonokoppa on greyhoundin tärkein kilpailuväline. Lisäksi se on halvin mahdollinen vakuutus kotioloissa. Kuonokopan käyttö ei häiritse tai rajoita koiraa. Greyhound oppii välittömästi olemaan se päässä, ja kun nuori koira opetetaan heti alusta siihen, että ainoastaan kopalla juostaan, niin se lähes vaatii saada sen päähänsä.
Yhtä ja samaa kuonokoppaa voidaan käyttää niin koti- kuin kilpailuoloissakin. Mutta kuonokoppa on kulutustavaraa, siksi ratakoppa olisi syytä pitää omanaan ja kennelkoppa omanaan. Oikeanmallisella kuonokopalla koiralla ei ole mitään vaikeuksia juoda, mutta esimerkiksi ulosteiden syömistä se voi rajoittaa.
